Mitä, miksi ja kuinka?

Sain haasteen Blogitallin viikon blogihaasteeseen Takaisin lähtöruutuun-blogin M:ltä - Kiitos =)

Tarkoitus on pohdiskella, mitä minä oikein teen (sitä ihmettelen välillä itsekin, kaikilla elämän osa-alueilla), miksi minä sitä teen (sitä ihmettelee lähinnä muut) ja, kuinka minä sen teen. Katsotaanpas nyt:

Ennen ensimmäisen oman hevosen, lue moniongelmaisen aasin, vaikka rakas onkin ja suomenhevonen, ostamista olisin vastannut harrastavani ratsastusta. Sittemmin raja hämärtyi ja tuntui, että harrastus oli psykologista taistelua itseään ja aasin aivopieruja vastaan, puhumattakaan omista ja toisen terveydellisistä ongelmista. Siinä ei kamalasti ehtinyt harrastaa, ainakaan sitä ratsastamista.

Pari kuukautta sitten tilanne heitti lopullisen häränpyllyn, kun oma talli valmistui. Sittemmin olen alkanut harrastaa töissä käymistä. Ratsastukselle tai ajamiselle ei kerta kaikkiaan tunnu jäävän aikaa. Vaikka talli valmistui, sen tilukset ovat auttamattoman kesken. Tarhoja on rakennettava lisää, ratsastuskenttä on kraateri pellossa, harjoitusrata haave vain ja hevoset kakkaa tosi paljon.

Päivät ovat yhtäkkiä toistensa kaltaisia, aika juoksee niin, ettei ehdi huomata viikkojen vaihtumista. Päivät alkavat aikaisemmin kuin olin aiemmassa elämässä tottunut, mutta myöhemmin kuin monella muulla tallilla. Meillä tuijotetaan neuroottisen tarkasti ruokintavälejä, ei niinkään kellon aikoja.

Viimeiset heinät annan hevosille yleensä iltakymmenen ja -yhdentoista välillä. Tästä lähtee lähtölaskenta seuraavaan päivään ja seuraaviin heiniin. Ennen viimeisiä iltaheiniä olen ehtinyt pyörähtää kotona hyvässä lykyssä parituntisen. Jos en ole aivan kuoleman väsynyt, saatan pestä pyykkiä tai syödä jotain. Yleensä aika kuluu kuitenkin koiran kanssa leikkiessä.

Aamupalan syöminen on minulle sula mahdottomuus. Ensimmäisenä upotankin naamariin näkkileivän levitteellä ja lasin coca-colaa. Jos olen reipas, ehdin aamutallin ja työpäivän starttaamisen välissä syödä vielä jotain, ja juoda coca-colaa.

Toisinaan aamut menevät näin:

6:15 Herätyskello soi, alkaa armoton torkutus. Tai niin toivoisin.

6:45 Vaatetta päälle, älä herätä koiraa. Missä toinen sukka. Onpa hyvä paahtoleipä. Paahtoleipä on joka aamuiseen ruisnäkkileipään verrattuna ihan mukavaa vaihtelua.

7:00 Hiivin ulos ja kaahaan tallille. Ratti on kylmä.

7:15 Hörisijät saavat ensimmäiset aamuheinät. Samalla, kun porukka rouskuttaa, tarkistan tarhojen vedet. Virittelen letkut ja avaan hanan. Näin on aamusuihkukin hoidettu alta pois. Lähempi tarkastelu osoittaa pihalle yöksi jääneen letkun jäätyneen. Seuraa luokatonta kiroilua. Kantohommiksi menee.

Ties kuinka monennen ämpärillisen jälkeen alan ihmetellä, miksei vesiastia täyty. Huomaan pohjatulpan vuotavan. Pipo syvemmälle päähän, vitutuksen kyynel ja eteenpäin.

8:00 Tässä välissä on syytä syöttää aamupuurot hevosille. Epätoivoinen veden rehaaminen tarhaan jatkuu.

8:30 Läpimärkänä ja pienessä nälässä taluttelen hevoset tarhoihinsa. Letku on kuuran peittämällä nurmella muistuttamassa siitä, miksi asiat pitää tehdä kunnolla jo ekalla kerralla. Heitä loput aamuheinät tarhoihin. Vanha melassiämpäri saa ajaa vesiastian virkaa ruokkikseen asti.

8:40 Lakaisen käytävän. Se olisi ehkä järkevintä tehdä vasta, kun karsinat on siivottu. Joskus opetettiin niin. Mielestäni näin pienessä tallissa asialla ei ole merkitystä opittujen perusteiden mukaan, sillä lanta mahtuu kärryihin varsin mallikkaasti, eikä meillä ole tapana heitellä lantaa karsinoista käytävälle, vaan niihin edellä mainittuihin kärryihin. Sotkua ei siis tule. Paitsi jos horjahdat ja kuorma leviää. Sitä tapahtuu harvoin.

Jos käy niin, ettei karsinoita ehdi siivota aamutallin aikana, puhdas käytävä on kuitenkin kutsuva ja pöly ehtii päivän aikana laskeutua.

9:00 On vielä aikaa siivota karsinat. Aloitan vaikeimmasta. Ennen jätin sen viimeiseksi, mutta olen todennut, että näin vituttaa kuitenkin vähiten. Samalla ajattelen jaksavani keskittyä vielä tässä kohtaa, mikä johtaa tarkempaan työtulokseen. Tarkempi työtulos johtaa puhtaampaan karsinaan tavalla, jolla kuiviketta kuluu vähemmän.

9:30 Laittelen iltaruuat valmiiksi turpoamaan ja heitän päiväheinät valmiiksi heinäkärryyn. Joka toinen viikko suuntaan tässä kohtaa naapuritallille ratsastusterapiaan. Muulloin ajan kotiin, vaihdan vaatteet, syön jotain ja pakkaan itseni sekä Onnin matkalle kohti kaupunkia.

Töissä ehdin aamutallien ja ensimmäisten päiväheinien välissä olla yleensä muutaman tunnin. Siinä ajassa ehtii sopivasti lukea ja vastata asiakkaiden kinkkisiinkin sähköposteihin, nukahtaa ja herätä.

Alunperin ajattelin, ettei päiväheinien heittäminen "ruokkiksella" ole mikään ongelma, eikä se olekkaan, mutta ajamista kertyy ja päivä katkeaa usein vähän hankalasti. En tee asiasta ongelmaa, mutta mietin aktiivisesti ratkaisuja, jotka helpottaisivat tässä kohtaa.

Päiväheinien 1 ja päiväheinien 2 väliin mahtuu niin ikään muutamia tunteja. Töissä loppupäivä kuluu verkkokauppatilauksia pakaten ja tuotetietoja päivitellen. Kun tilaukset on pakattu, yritän epätoivoisesti sovittaa paketit kuljetinkalustooni. Kierros kuljetusliikkeen kautta johtaa poikkeuksetta takaisin tallille.

Sytyttelen pihavalot ja jaan loput heinät. Tässä kohtaa minulla on muutaman tunnin tilaisuus käydä ratsastamassa, ruokakaupassa, kuntoutuksessa, siivota, hoitaa muita asioita tai nukkua, ei kuitenkaan kaikkia tai edes kahta näistä. Voin valita yhden.

Hevoset saavat osan iltaheinistä ja iltapuuronsa suunnilleen kahdeksalta. Tässä kohtaa seuraa myös jalkojen tarkistus ja pesu. On toinen tilaisuus ratsastaa, käydä ruokakaupassa, siivota, hoitaa muita asioita tai nukkua. Tämä tilaisuus kestää enintään ilta yhteentoista, jolloin hevoset saavat yöheinänsä.

Yöheinien annon yhteydessä tarkistan vielä, että kaikki voivat hyvin ja aamuksi on kaikki valmiina. Kun pääsen kotiin, olen ajanut päivän aikana pelkästään tallireissuja hieman reilu 92km.

Toiveissa onkin, että unelman saisi joskus toteutettua loppuun asti ja talli hevosineen olisi omassa pihassa. Säästyisi paitsi ajokilometrejä ja bensarahaa myös kallisarvoista aikaa palata rakkaiden harrastusten, ratsastamisen ja ajamisen pariin.

Totuus on, että jokapäiväisenä tälläinen meno ajaisi kenet tahansa loppuun ennen pitkää. Toimin näin, koska haluan hevosten voivan hyvin. Toimin näin, koska tilanne on keskeneräinen ja odottaa kestäviä ratkaisuja.

Yksi tällainen ratkaisu on tulossa Ruotsin maalta heinäautomaattien muodossa,  toivottavasti pian. Kertasijoituksena tyyris, mutta säästän rahan hyvin nopeasti polttoainekustannuksissa. Samalla saan kaipaamaani aikaa tehdä jotain muuta kuin vain välttämättömän ja hevoset saavat heinänsä vielä entistäkin tasaisemmin ruokintavälein.

Onnea on myös tutut ja turvalliset vuokralaiset, joiden tallivuorot keventävät taakkaa toisista kohdin.

- J

Ps. Koska haasteen deadline on käsillä jätän suoran haastamisen tällä kertaa väliin, mutta toivon lukevani aiheesta myös seuraamissani blogeissa ;)