Vipsu lypsää

Kuvittele se tunne, kun ajat kohti tallia ja näet jo kaukaa, että yksi tarha on tyhjä. Et ymmärrä miksi, koska tarha kuuluu hevosellesi. Kello ei ole vielä puolta päivää. Aamutalli on selvästi tehty, koska muut hevoset ovat pihalla. Jos jotakin olisi tapahtunut, kai sinulle olisi soitettu?

Vajaan parin sadan metrin matkalla ehtii miettiä paljon ja unohtaa seurata liikennettä. Onneksi sitä on maalla vähän. Ehdit pelätä, että hevonen on varastettu. Ehdit pelätä, että joku tekee hevosella jotakin salaa. Ajat kohti pihaa, tarha todella on tyhjä.

Mutta piha ei. Siinä se möllöttelee kaikessa komeudessaan pää säilöheinäpaalissa. Hevonen on omatoimisesti päättänyt, ettei odota päiväheiniä. Olet helpottunut ja huvittunut.

Vipsu on määrätietoisesti nakertanut väliaikaisen tarhansa tolppia poikki. Yksi niistä vetelee käytännössä viimeisiään. Ensimmäisenä tulee mieleen, että tolppa on antanut vihdoin periksi. Mutta hangessa ei näy kavion jälkiä..

Kierrät tallin toiselle laidalle. Hevonen naama paalissa edelleen. Mitä sitä hötkyilemään. Ei kavion jälkiä tälläkään puolella. Kysyt katseellasi, mitä ihmettä. Olet näkevinäsi virneen sieltä jostain paaliheinän seasta. Vipsu on kasvattanut siivet.

Kun muut päiväheinät on jaettu, on Vipsun aika siirtyä talliin tarkastukseen ja odottelemaan aidan korjausta. Tarkempi tarkastelu osoittaa, ettei hevosessa päällisin puolin ole naarmuakaan eikä sen psyyke näytä heilahtaneen. "Pettänyt" portti on sekin äkkiä korjattu, siis suljettu, ja kaakki palautettu pihalle.

Jäljet, ne johtavat pellon poikki pihatielle ja tien kautta kotiin. Tässä vaiheessa huomaan, että avattu paali ei ole ainoa, jota on verotettu. Vipsu on analysoinut myös vielä muoveissa olevat heinät. Huvittavaa, mutta huoli alkaa hiipiä. Onko ahmatti malttanut jättää muovin ja paaliverkon syömättä?

No se oli eilisen päänsärkyjä se. Ja enimmäkseenhän koko episodi nauratti. Eilen yöheinien yhteydessä Ville huomasi, että Vipsun nisät ovat "jotenkin erilaiset". Se jotenkin erilainen oli oman analyysin mukaisesti maitorauhanen, joka on alkanut tuottaa maitoa. Ei mitenkään hyvä uutinen. Vipsu on ollut kantavana vasta hieman reilu 240 päivää.

Päätin hengittää aamun asti. Aamulla mittailin lämmöksi 38,1. Vipsun normaalilämpö on 37,8. Kuumeeksi tuota ei vielä voinut kuitenkaan kutsua. Nisät olivat edelleen turpeat ja nyt ne lypsettäessä jo tihkuivat. Se siitä ratsastustunnista. Koska istukkatulehdus oireilee osuvasti, oli vain yksi suunta ja se oli klinikalle.

Istukkatulehdus on siitä salakavala, ettei se tee tammasta välttämättä päälisin puolin sairaan oloista. Nisät turpoavat ja niistä saattaa tihkua eritettä. Kuumettakaan tila ei välttämättä nosta.

Hankalaa istukkatulehduksen toteamisesta tekee se, ettei se näy esimerkiksi verikokeilla. Tällä hetkellä ainoa tapa tutkia ja todeta on suorittaa ultraus, jossa mitataan istukan koko.

Jos istukka on suurentunut, se on todennäköisimmin tulehtunut. Istukkatulehdus on varsalle erittäin vaarallinen. Ja sen hoito on kallista. Hoitona käytetään antibioottia ja hormoneja, joilla raskautta ylläpidetään. Olimme siis aiheesta kauhuissamme.

Tutkimukset kuitenkin osoittivat sekä tammamamman että villivarsan olevan voimissaan. Varsan loputtomista potkuista saivat osansa kaikki. Samalla tuli todettua, että kaiken kaikkiaan olemme onnistuneet tamman kanssa tässä kohtaa hyvin. Lääkäri kannusti jatkamaan liikutusta juuri sillä maltilla ja tahdilla, jolla nyt toimimme. Huolestuneet huolehtivat siis turhaan. Lääkäriä lainatakseni: " Hevonen on raskaana, ei sairaana."

Tällä viikolla liikuttaminen keveni tarpeettomasti ja tarpeettoman paljon. Molemmat tunnit peruuntuivat ja viikonloppu menee työnmerkeissä. On se aika vuodesta. Onneksi ehdimme ennen episodeja käydä ajamassa. Allekirjoittanut ohjaksissa. Jos kevennetystä liikutuksesta puhutaan ja siihen kannustetaan, voisi joku kertoa asiasta myös Vipsulle. Mielellään kielellä, jota se ymmärtää.

Kävimme naapurin radalla. Meno matka hölkättiin, radalla hölkättiin ja kotiin "hölkättiin". Yhteisymmärrykseen temposta ei päästy oikein missään vaiheessa. Varsinkaan kotimatkalla. Ennen kaikkea siksi, ettei allekirjoittaneen käsissä voima riittänyt pitämään tahtia toivotunlaisena.

Vipsu oli suurimman osan ajasta poikittain aisojen välissä. Aisojen, joiden väliin se ei meinaa enää edes suorana mahtua. Tulimme ysikympin mutkaan tarpeettoman kovaa ja lopulta jouduin kääntämään kaasuttelijan pellolle. Siellä hangessa tarpoessaan se malttoi kävellä. Malttoi, kunnes palattiin tielle ja juostiin kotiin.

- J