Kaksostiineys (kö)

Aina, kun ehtii hengittää jostain puskista hyökkää uusi mörkö. Konsultoimme perjantaina Metsäpirtin asiantuntevaa ja ennenkaikkea kokenutta hevoslääkäriä.

Sama lääkäri ultrasi Vipsun kantavaksi. Lääkäri muisti kaksi nelisenttistä follikkelia, jotka ovat mielessäni kummitelleet. Lääkäri myös muisti, ettei "aborttiultrassa" näkynyt kuin yksi itänyt siemen. Mutta, koska istukkatulehdus oli poissuljettu, oli otettava huomioon kaksoistiineyden riski. Oireet täsmäsivät. Maanantaina oli syytä suunnata klinikalle lisätutkimuksiin.

Viikonloppu kului kivasti hyperventiloidessa kahden varsan kanssa. Kun vuodatin tuntojani, muistin aina välillä muistuttaa paitsi muita myös itseäni siitä, että Suomessa on ainakin yksi hyvin menestynyt suomenhevoskaksonen.

Tämä lohduttaa ennen kaikkea siksi, että vaikka kaksosten sanotaan olevan pienempiä ja heikompia, voi niistä silti tulla mitä tahansa. Siis jos selviävät. Muutakin kuin iänkaikkinen trauma ja veristä sohjoa. Ehdin nimittäin jo nähdä valvepainajaisen siitä, kuinka heikompi varsa kuolee kohtuun ja se joudutaan sahaamaan palasiksi ennenkuin se saadaan ulos. Samalla hikoilin kylmää hikeä ajatellessani kaikkea sitä fyysistä ja henkistä kärsimystä, jota Vipsu raukka joutuisi kokemaan, jos edes jäisi kanssamme elämään.

Molemmat edellä mainitut, istukkatulehdus ja kaksostiineys ovat hevosen lopputiineyden ongelmia. Istukkatulehdus on bakteeritulehdus, joka estää istukan normaalin toiminnan. Kaksostiineys oli ennen yleisempi ongelma. Nykyisin kaksonen pyritään abortoimaan jo tiineyden varhaisessa alkuvaiheessa. Myös kaksostiineydessä ongelmat liittyvät istukkaan, sen tarvitsemaan tilaan, tuottamaan ravintoon ja happeen.

Onnellista loppua kaksostiineydessä harvoin on. Usein molemmat tai ainakin toinen alkioista abortoituu itsestään jo tiineyden alkuvaiheessa tai luonto hoitaa asian viimeistään kymmenennellä tiineyskuukaudella. Eläviä kaksosia syntyy, mutta harvoin. Todennäköisyys on prosentin luokkaa. Elävänä syntyneistäkin vain 14% jää henkiin. Tässä yksi esimerkki > http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/harvinaiset-varsakaksoset-maailmaan-ylivieskassa/313573/

Maanantaiaamuun ja uuteen viikkoon startattiin ahdistuneina. Muutama tunti ja olisimme toivottavasti viisaampia. Toisaalta saattaisimme viettää seuraavat kaksi kuukautta valmistautuen henkisesti varsan tai varsojen menetykseen.

Vipsu ei ollut omistajaansa paremmalla tuulella. Viime päivinä seinät ovat saaneet tuntea tamman raivon. Ja siinä sivussa ne, jotka sitä ovat käsitelleet. Aamulla kiusaksi  iski vielä totaalinen tulppa jo enteilleen ummetuksen lisäksi. Kakkaa ei kerta kaikkiaan tullut, vaikka kuinka yritettiin.

Aikansa riehuttuaan Vipsu marssi traileriin varmoin ottein. Sisällä se aloitti taas melkoisen elämän. Traileri heilui ja kolisi. Heinäpussissa oli väärää heinää. Saatanan idiootit!

Paikan päällä Vipsu ymmärsi käyttäytyä. Onneksi. Edellinen ultra oli tuskastuttava taistelu, nyt kaikki sujui erinomaisesti. Ultrassa näkyi terve istukka, kirkas musta sikiöneste ja pieni villivarsa mulkosilmineen. Kaksosvaihtoehtoa ei pystytty varmuudella sulkemaan pois, mutta viitteitä kaksoselle ei löydetty niitäkään. Lääkärin mukaan todennäköisyydet ovat puolellamme.

Koska nisät kuitenkin tuottavat maitoa ja saattavat sitä lypsämättäkin vuotaa, meidän täytyy varautua tulevaan varsomiseen huolellisemmin. Aiempi huoli ternimaidon laadusta on aiheellinen. Lääkärin mielestä meidän ei kuitenkaan vielä tarvitse aloittaa tankkausta. Seudullamme on varsovia tammoja runsaasti ja kaksi astutuksiin ja varsomisiin erikoistunutta lääkäriä asiakkaineen. Ternimaitoa on varmasti saatavilla.

Meidän tulee kuitenkin olla nopeita, kun varsa päättää vihdoin saapua. Ternimaidon vasta-aineet tulee testata heti varsan synnyttyä, ennenkuin varsa alkaa imeä. Myös varsan vasta-aineet voidaan testata. Jos tulokset antavat viitteitä ternimaidon riittämättömästä laadusta, käännymme "ternimaitotuottajien" puoleen. Lähin varsomislaitos on vartin matkan päässä.

Saatan silti pelata varman päälle.

- J