Kaakit skitsoilee

Ei automaatti autuaaksi tee, eikä rahalla saa onnea.  Jos on saanut muutenkin huomata hevosten kanssa, miten maailma voi syöksyä radaltaan niin jo se teki sen taas. Maailma, ja syöksyi radaltaan.

Perustelin maailmalle ja ennen kaikkea itselleni, että olipas hieno homma, kun saatiin automaatit. Nyt ratkeaa ainakin kaikki ongelmat. Koska henkinen hyvinvointini kohenee, koska hevosten hyvinvointi paranee ja tottahan siinä on taloudellinenkin puoli.

Kahden päivän käyttökokemuksen perusteella joudun toteamaan mm. seuraavaa:

On totaalisen hanurista tankata se ylempi luukku alias aamun ensi heinät. Jalkapuoli tarvii tikapuut ja sehän se on pehmeällä pohjalla viimeisen päälle paitsi työturvallista myös muutenkin kätevää. Sinne ylemmälle luukulle saisi kyllä lingattua kuivaheinäslicen, jos olisi oikein tarkka ja slice ei leviäisi kesken donkkauksen tuhanteen osaan.

Edelliseen olisi voinut auttaa automaatin alempi sijoittelu, mutta kuvittelimme pääsevämme näin helpommalla ja suojelevamme hevosten päitä.

No hevosten päät on ulkoisesti kunnossa, mutta sisäisestä puolesta en olisi aivan varma. Aluksi reaktiot olivat odotettuja säpsähdyksiä ja sitten siirryttiin syömään. Yhtä lukuunottamatta. Kaksi viidestä jatkaa alun varmalla linjalla. Toiset kaksi viidestä ovat alkaneet epäröidä, koska yksi on niin sekaisin.

Viikossa on kuulemma muilla helpottanut, meillä kokeilu jouduttiin keskeyttämään. Sitä maagista helpottamisen hetkeä odotellessa oma ja hevosten stressitaso on kaukana toivotusta. Varsinkin sen yhden.

Taloudelliseen puoleen on paha sanoa vielä mitään. Käytännön säästöt bensakuluissa paljastuu myöhemmin tai ei koskaan. Kenties ne kompensoituu tai ylittyy kaikesta stressistä aiheutuneista ihmislääkäri-, eläinlääkäri- ja lääkekuluista.

Mutta jos ollaan sitten hetki tosissaan voidaan todeta, että maailma heitti nyt eteen tämmöisen härän pyllyn. Käännetään härkä ympäri ja tartutaan sitä sarvista. Jokaiseen ongelmaan on ratkaisu. Jokaisen kuopan tiessä voi täyttää. Jos joku jää jälkeen, joukkue peruuttaa ja kantaa uupuneen maaliin.

Maaliin saattamisavuksi saatiin nopealla aikataululla Aino Koivukunnas Hevosilosta. Tuire Kaimiotakin jo konsultoitiin. Kommentit olivat lähinnä yllättyneitä, koska vastaavaa totaalisekoamista ei hevosilla ole heinäautomaateista tiedetty tapahtuvan. Toisaalta niitä on vielä käytössä suhteellisen vähän. Lehmiä ovat sen sijaan kuulemma hoitaneet.

Yksi on sen verran sinut laitoksensa kanssa, että käyttää sitä talvikarvanirrottimena.

Kun nyt puhun totaalisekoamisesta, on se ehkä ylidramaattista, muttei kuitenkaan mahdottoman liioiteltua. Kyseessä on vaikea stressireaktio, joka pahimmillaan leviää joukkohysteriana kulovalkean lailla. Kun yksi on hysteerinen, toinen hämmentyy ja varautuu, kun ei ymmärrä, mitä pakoon me nyt juostaan, mutta juostaan.

Ensin hysteerinen hevonen ei palaudu säikähdyksestään ja siirry syömään. Seuraavaksi se kulkee pakonomaisesti edes takaisin karsinan etureunassa, syömättä ja juomatta. Koko yön, tauotta. Aamulla vastassa on hiestä märkä hevonen, jolla on yksi missio, karkuun. Pakonomainen liike jatkuu edelleen. Seuraavaksi hevonen ei suostu enää astumaan karsinaansa. Ei vaikka karsinaa vaihdettiin. Lopulta hevonen on hankala saada talliin.

Olisi helppo ajatella, että kyllä se siitä tokenee, kun sille annetaan tila ja mahdollisuus rauhoittua. Käytös on kuitenkin sillä tasolla, että se on vahingollista paitsi hevoselle itselleen, myös ympärillä oleville hevosille ja vaarallista hevosta käsitteleville. Meillä mennään hevosen etu edellä, joten otetaan aikalisä. Katsotaan kortti ja sen kääntöpuoli.

Tallinpitäjän näkökulmasta kiinnostaa saada rauha takaisin talliin. Hevosten hyvinvointi, edelleen etusijalla. Koska meillä kaikki käsittelevät kaikkia hevosia, tulee kaikkien hevosten olla kaikkien käsiteltävissä. Rauha tallissa hevosille ja niiden ihmisille. Vipsun omistajana ja elämänkumppanina minua kiinnostaa Vipsun hyvinvointi ja sitä kautta saattaa maailmaan mahdollisimman terve ja hyvinvoiva varsa. Ystävänä ja tuttavana minua kiinnostaa tukea vaikealla hetkellä, kuten minua on joskus tuettu.

Siedätys, se jatkuu. Tavoite numero yksi on saada hevonen rentona talliin, sitten karsinaan ja lopulta sinuiksi automaattinsa kanssa. Kärsivällisyys, sitä koetellaan. Palkinto on toivottavasti kaiken vaivan arvoinen ja maalissa ollaan ennemmin kuin myöhemmin.

- J