Varsan viralliset: Vieroitus ja tunnistus

Vaikka vastoinkäymiset, menetykset ja suru ovat pitäneet meitä lujassa otteessaan, elämä ei ole pysähtynyt. Ilpo täytti 5 kuukautta ja tuli sen kunniaksi tunnistetuksi.




Tunnistuksessa varsalle tehdään isyystesti (verikoe perimän vahvistamiseksi) ja isketään siru niskaan. Varsan väri ja merkit piirretään paperille. Paperilta tiedot siirtyvät passiin ja virallisiin rekistereihin. Varsat tunnistetaan yleensä yli 4 kuukauden ikäisinä, laidunkauden loputtua ja varsakarvan irrottua.

Me oikaistiin vähän. Ikäkriteeri täyttyi ja varsakarvastakin osa on pudonnut. Laidunkausi on muutenkin ollut mennä kesänä tulkinnanvarainen. Jännitin, onneksi turhaan. Toki tuo pippurinen pikkuhevonen pisti hieman hanttiin, mutta homma saatiin hoidettua maaliin vajaassa vartissa.




Etuna aikaisessa tunnistamisessa on ruuhkien välttäminen. Tunnistaja pääsee hyvin paikalle, aikataulussa on jopa vara valita. Kun paperit lähtevät eteenpäin, ei Hippoksessakaan vielä ole papereita ruuhkaksi asti ja passin saa hieman nopeammin. Ei, että tässä mikään kiire olisi. Paitsi on vähän.




Alunperin Ilpon vieroittamisen piti osua jonnekin 7 kuukauden kohdille. Sittemmin aikataulua aikaistettiin loka-marraskuun vaiheille. Päivä on nyt tarkentunut. Ilpo lähtee uuteen kotiin lokakuun puolessa välissä. Ensimmäiset pari viikkoa se saa pitää äitinsä mukanaan, joten vieroitus on ikäänkuin kaksiosainen.




Vipsu on valmis vieroitukseen vaikka muuta kuvittelin. Ajan näki tulleen, kun tissibaari ei ollutkaan ihan joka hetki, ja aivan mukisematta, auki. Aluksi Vipsu otettiin karsinasta ulos, mutta se pysyi käytävällä karsinan välittömässä läheisyydessä. Pikkuhiljaa Vipsu on siirtynyt kauemmas ja kauemmas. Nyt se voi poistua jo tallista ilman, että minihevonen sen suuremmin hermostuu. Se toki kiljahtelee äitinsä perään, heittää pari lenkkiä karsinassa ja polkee jalkaa, mutta jatkaa sitten syömistä ja setämiehen seurassa hengailemista.




Sydämen rippeet repeää, kun Ilpo lähtee. Samalla sitä on helpottunut. Vastuu jonkun toisen vauvasta on kuitenkin vastuu jonkun toisen vauvasta. Samalla saan emätamman takaisin. Kokonaan itselleni. Voidaan taas tehdä mitä vaan. Tai elää illuusiossa ihan mistä vaan.




4 kommenttia

  1. Onkin pitänyt kysellä, että koska teillä on vieroitus edessä ja miten aiot toteuttaa sen, mutta nyt sainkin vastauksen :)
    Jotenkin haikeata on ajatella, että se vauva-aika on ohitse, mutta meillä on eri juttu, kun se pikkukääpiö jää kuitenkin tuohon itselle. Muuttaako Ilpo kauaksi? Eli pääsetkö sitä moikkaamaan helposti?
    Meillä on myöskin Elviira käy enää tosi harvakseltaan tissillä ja touhu ei näytä enää tuntuvan Vihrustakaan kovin mukavalta, tuntuisi varsa käyttävän vähän liikaa hampaita.

    VastaaPoista
  2. Niin kohta se on edessä teilläkin vaikka tilanne erilainen onkin..niin niistä varsoista kasvaa isoja hevosia =/

    Ilpo muuttaa Lammille, joten matka ei onneksi ole mahdoton. Vaikeinta vieroittamisessa on varmasti saada itsensä irti varsasta =)

    VastaaPoista
  3. Minne päin Lammia tämä kaveri lähtee ?

    VastaaPoista