Klinikkaviikon lopputulos

Vipsun vatsa tähystettiin keskiviikkona, kun hiekka oli saatu poistettua. Odotuksena oli laajamittaiset haavaumat, tulos yllätti. Vipsulla ei ole vatsahaavoja, nykyisiä tai entisiä. Sen suolisto näytti kauniilta ja terveeltä.

Tehdään kuulemma paljon oikein. Sääli, ettei sekään riitä. Kaikessa hankaluudessaan, vatsahaavakin olisi kenties ollut helpompi hoidettava kuin mysteerisyy. Koska kaikki veri- ja hormoniarvot olivat erinomaiset, vatsassa ei ollut selittävästi hiekkaa eikä haavauman haavaakaan, lääkäri totesi hevosen ongelmat mitä todennäköisimmin henkistä laatua oleviksi.

Jotenkin sitä tuppaa ajattelemaan, että henkisesti kovilla oleva hevonen sairastaisi automaattisesti vatsahaavaa. Vallitseva ajatus ja kanssa kansalaisten mielipiteet tukevat tätä teoriaa. Lääkäri kuitenkin selitti, ettei stressi suoranaisesti aiheuta vatsahaavaa. Usein stressaava hevonen syö huonommin, lakkaa kenties kokonaan syömästä. Silloin vatsahaavalle on otollista kehittyä. Voi siis olla vain kiitollinen Vipsun pohjattomasta ruokahalusta?

Vipsu ei ole missään vaiheessa lakannut syömästä tai olemasta ruuan perään. Näin ollen hapokkuudesta huolimatta, vatsassa on sylkeä ja heinää suojana. Toisin kuin tallikaverilla, jolla vatsahaava, nykyinen ja vanha, todettiin. Samat olosuhteet, silti toinen sairastuu, toinen ei.

Mutta mitäs nyt? Yritämme edelleen elää Vipsun kanssa mielekästä elämää. Tehdään, mistä Vipsu tykkää. Tähän tammikuiseen ovulaatioon ei vielä varsaa laiteta, kas kun jouluna en ihan niin pehmeää pakettia kaipaa. Vipsu joutuu siis odottelemaan vielä pari kuukautta ja sitten jos hyvin käy, vain 11 kuukautta lisää.

Hetken mietin, voiko näin vahvasti varsaerosta ahdistuvaa tammaa astuttaa uudelleen, mutta olisi vääryys olla antamatta sitä mahdollisuutta Vipsulle. Vieroitus kuitenkin sujui kotona hyvin. Lääkärinkin mielestä uudelleen astuttaminen on viisainta. Kunhan vieroituksen miettii tarkasti ja tekee sen toisin. Jospa ei vieroiteta ollenkaan, kuten joillain kotikasvattajilla kuulemma on tapana. Tai annetaan Vipsun hoitaa homma itse, kun seuraava pulla on uunissa. Tai sitten...

Tai sitten mennään tilanteen mukaan. Varsaksi asti, ja varsastakin vieroitusikäiseksi, on vielä monta mutkaa matkassa. Askel kerrallaan, ensin kantavaksi, sitten varsaksi ja lopulta vieroitetuksi sellaiseksi.

Tällä hetkellä en voi muuta kuin tehdä parhaani mukaan Vipsun elämän hyväksi ja mielekkääksi.

- J

Ps. Selvisi myös, ettei Vipsulla ollut kaviokuumetta viime kesänä. Ohuet anturat ja märkä keli riittivät rajuun arkomiseen.