Tulin tuossa miettineeksi, koska auton elämä on täysi. Onko silläkin tarkoitettu määrämittainen matka kuljettavaksi. Tietyt tehtävät suoritettavaksi.
Huhtikuussa 2012 laiva oli lastattu Subaruilla. Yksi niistä oli minun. Se oli säpäkkä peli. Hyvä, että pysyi käsissä ennenkuin sen otteisiin tottui. Se oli sellainen karu rautalankamalli. Mutta siinä oli sitä jotain, vaikka kovasti kaipasinkin aiemman autoni perään. Olen sellainen haikailija, jolle menneisyys tuntuu olevan liiankin läsnä, joka päivä, hyvässä ja pahassa. Myös autokaupoissa.
Sittemmin tuon auton kanssa on eletty. Sen se on näköinenkin. Auto on elänyt täyttä auton elämää. Sellaista, jollaiseksi rautalankamallisen metsäläisen elämä kaiketi on tarkoitettu. Subarulla on tehty peltotöitä, ajettu metsässä, pöllytetty rantahiekkaa, ylitetty tulviva joenuoma, kaahattu motarilla, leikitty rallikuskia raitilla. Sillä on kuljetettu koiria, lapsia, heinää, vettä ja milloin mitäkin. Sillä on ajettu ojaan, toisen "maasturin" kupeeseen. Sillä on noustu ojasta, toisen jäädessä sinne vielä viikoksi. Vedetty hevosia, yhtä ja kahta. Pelastettu vetohommissa hyytyneitä.
Sen kanssa on myös kärsitty. Kovan onnen kosla on ollut merkkihuollon maalattavana kaiken kaikkiaan kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla paitsi maalattiin, vaihdettiin myös pari ikkunaa. Tapaturmaisesti tuhoutuneita. Toisella kerralla riitti maali. Kolmannella oikaistiin jo peltiä ja uusittiin peilejä.
Viimeisen parin kuukauden aikana remonttitahti on kiihtynyt. Ensin meni ajovalot. Vaihdettiin umpiot ballasteineen päivineen. Seuraavana jarrut ja viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä, tadaa, kytkinremontti. Ne on kuulemma kuluvia osia, jarrut ja kytkimet. Kumman nopeaa on kuluminen. Googlettamalla selviää, etten yksin kummastele, kuinka "uusien" diesel Subaruiden kytkimet kosahtaa.
Samperi sanon minä.
Kaikesta kiukusta huolimatta on kuitenkin todettava, ettei ole Subarun voittanutta. Hevostrailerin vetokokemusta ei ole määrättömästi ja vuosikymmenten varrelta, mutta jonkin verran. Kalustona Subarun lisäksi on ollut etuvetoinen Ford Transit, Toyota Land Cruiser ja laina Kia.
Subaru on paras. Kia on isompi, mutta vääntöä on vähemmän. Sen huomaa. Toyota on kuin valtamerilaiva, jonka uumenissa olet turvassa. Kömpelyydessään se ei kuitenkaan pärjää monipuoliselle ja ketterälle Subarulle.
Silti mietin, mitä nyt. Onko aika päästää uskollinen soturi rauhallisemmille metsätyömaille. Edellisen annoin eläkepäiville..ei ollut moottoritie enää kuuma sen Mersun renkaiden alla. Kenties se vielä joskus saa kiihdyttää nollasta sataan sekunneissa.
Entä jos Subarunkin elämä jatkuu, mutta loppuu.
- J
Se on jännä, miten joissain autoissa on vain sitä jotain, mistä ei halua päästää irti... meillä se on tuo ikivanha E-mersu, tähän asti on päästy vähällä, nyt meni "pikkujuttuihin" liki 800e ja lisää tulossa. Silti, en osaisi ilman olla, mahtava veturi ja pieniruokainen "perheauto". En edes tiedä mikä olisi vaihtoehto... sitten joskus, kun tästä pitää luopua, toivottavasti sitä ei tarvitse hetkeen miettiä. Tuossa pihassa seisoo myös kauppakassina Corolla, sen saisi minun puolesta antaa ensimmäiselle vastaantulijalle (voisin jopa vähän maksaakkin) toimiva se on ja näppärä, mutta ei sitten kyllä mitään muuta.... Peukkuja Subarulle, jotta jaksaisi vielä tovin <3
VastaaPoistaMersu <3
PoistaKiitän autoni puolesta tsempeistä. Kytkimen katkuisissa huuruissa jännitämme, meneekö kytkin takuuseen. Jos ei mene niin joutunen vaihtamaan merkkiä ennemmin tai myöhemmin ihan periaatesyistä..
Täällä kans yksi, joka kiintyy autoihin! Melkein itkin kun ensimmäisestä ooppelistani jouduin vaihtamaan pois :D Se oli sellainen todellinen karvalakkiauto jossa ei ollut edes cd-soitinta. Kuuntelinpa siis vielä 2000-luvulla c-kasetteja. Ooppelin tilalle tuli farmari-Ford, joka farmariudessaan aiheutti sen että minusta tuli ensin yhden, sittemmin kahden vasikankokoisen koiran omistaja. Koska jos ajaa farmarilla, pitäähän siellä farmarin sikaosastolla yks koira olla. Tai kaks. Tosin sitten ne eivät enää mahtuneet sinne farmarin sikaosastolle vaan piti poistaa takapenkit kokonaan. Lopputulemana toinen koira söi takaturvavyöt ja meni hermo kun oli farmari johon ei mahtunutkaan mitään tavaraa koska kaikki paikat oli täynnä koiraa. Nyt ajan Nissanin pakulla enkä vielä kolmenkaan yhteisen vuoden jälkeen osaa parkkeerata sitä suoraan ruutuun. Tai bensamittarin viereen. Paitsi että se on diesel. No mutta kuitenkin.
VastaaPoistaHaha, ihan paras stoori!
PoistaJotkut autot ovat kivempia kuin toiset. Minä ostin toukokuussa Kian, kun sain edellisestä koslasta moottorin rikki (omaa tyhmyyttä) ja siinä oli muutenkin jo niin paljon vanhuuden vaivoja, että joka kuukausi meni satasia sen hoivaan.
VastaaPoistaEn ole oikein tykästynyt tuohon Kiaan. Kuukauden ajettuani siinä meni etujousi poikki ja nyt talvella piti vaihtaa akku. Edellinen, Seat, käynnistyi vaikka päiviä pakkasessa seisseenä, tämä on vaikeuksissa jos on työpäivän ajan pakkasessa. Käytettynä siis ostin, kilsoja oli mittarissa ostohetkellä joku 129 tkm, nyt runsaat 160 tkm. Seat alkoi sentään hajota vasta 300 tkm kohdalla.
Kia on vähän kaksipiippuinen juttu. Siinä taitaa paras puoli olla hinta ostohetkellä..Kamalasti en ole tuttavilta hurraahuutoja Kiasta kuullut, mutta joku sanoi hinta-laatusuhteen olevan kohdallaan..mitä se sitten tarkoittaakaan =/
PoistaMulla oli viimeksi autoa vaihtaessani vaihtoehtoina Kia ja Hyundai, ja mun vertailussa Hyundai voitti. On kyllä ollutkin hyvä ja kestävä, mutta kyllähän tämä veto-ominaisuuksiltaan on citymaasturi, vaikka paperien mukaan vetokykyä on 2600 kg niin en kyllä mielellään tällä huonommassa kelissä kelissä kahta hevosta vedä, ja täyden heinäpaalikuirman kanssakin tekee tiukkaa. Monta kertaa on ollut ikävä edellistä autoani Nissanin pick-uppia. Sellainen vain ei enää oikein ole mahdollinen kun perheessä on lapsia ja vasikan kokoinen koira.
VastaaPoistaPick-uppia mietin ohikiitävän hetken..vaikka voisihan sellainenkin kätevä olla. Isommissa autoissa vaan tulee työpaikan parkkihallin seinät ja katto eteen :/ Ikinä ei ole hyvä. Siihen nähden paljon subaru lupaa, se lunastaa enemmän. Siksi siitä en haluaisi luopua, mutta viat alkavat olla liian kalliita. Tämäkään, kun ei mennyt takuuseen..
PoistaEnpäs ollut aiemmin huomannutkaan, että sinäkin olet subaristi. =D Lohduttaako yhtään, jos kerron että sulla on vielä ollut melko halpaa elämä tuon kanssa. Omaan vm. 2008 diesel Outbackiin on tehty remppaa parillakymmenellä tuhannella (+ normi huollot päälle). ='D Tuon vuosikerran tyyppivikaisen moottorin runkolaakerivian takia tehty puolimoottorin vaihto sentään meni takuun piikkiin, eli omaa maksettavaa on jäänyt joitain tonneja.
VastaaPoistaMuutamaan kertaan on usko meinannut loppua, mutta sinnikkäästi se jaksaa yrittää ja sinnikkäästi omistaja jaksaa uskoa, että kyllä matkaa jatkuu. Backilla on historiaa jo 315 t km ja meillä yhteistä matkaa liki 200 t km. Lupasin sen saatella viimeiselle matkalleen kun aika koittaa.
En voi uskoa XD Haha, ihan parasta! Tuossa lausahduksessasi, "..sinnikkäästi se jaksaa yrittää ja sinnikkäästi omistaja jaksaa uskoa..", on oikeastaan kaikki olennainen ;)
Poista