On tässä toki puolensa. Voi ilmoittaa, että hei, varsanvalvojaisviikot. Kauppa kiinni, osta verkosta. Voi kuvitella, että se on loma nyt. Ainakin kevennetty työviikko. Sitten iskee todellisuus eikä koskaan ole ollut yhtä vilkasta. Se päikkäreistä. Hyvä bisnekselle, huono varsanvalvojaiselle.
Valvon joka yö neljään. Neljästä seitsemään torkun heräten puolen tunnin välein tarkastamaan, mikä tallissa tilanne. Hiljaista on ollut. Onneksi.
Kävi nimittäin eilennä niin, että Huawein herätyskello teki tenkkapoon. Herätys ilman äänimerkkiä on melko tehoton. Vaikka toistuisi kuinka usein. Oikeustaisteluhan siitä olisi tullut, amerikan malliin, jos jokin olisi noina tunteina varsan kanssa pieleen mennyt. Onneksi ei mennyt.
Yöt kuluu tuijottaen samoja sarjoja kuin aiemmin illalla. Remontti vai muutto kolmesti vuorokaudessa, Emmerdale tuplana. Mitään kauheuksia en uskalla katsoa, koska seinät lasia ja lasin takana pimeä metsä. Mielikuvitus, se on vilkas. Varsinkin viime aikaisten tapahtumien valossa. Niistä myöhemmin lisää..
Yhden ja kahden välillä ei yleensä tapahdu mitään. Se on kaikkein vaikein hetki pysyä hereillä. Onneksi tabletille voi ladata kaikenlaisia pelejä ja nakuttaa niitä sitten silmät ristissä.
Helpointa on valvoa silloin, kun kameran toisessa päässä tapahtuu. "Nytkö?!" "Mitä se tekee?!" Ja sitten sieltä tulee hyvällä tuurilla pissa tai kakka.
Toissa yönä Vipsu veti hepulit. Puru pöllysi ja hevonen peruutti pakokauhuisena pitkin seiniä. Olin varma, että nyt. Vaan ei. Tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin. Aamulla vulvasta valui limaa. Kenties tulppa oli tullut. En löytänyt.
Joka yö Vipsu käy makuulle. Yleensä siinä kolmen aikaan. Parina viime yönä noin tunnin puolitoista etuajassa. Taas kuvittelen, että jo tapahtuu, koska kuulen ähinää. Mutta ei tapahdu. Mukavaa asentoa ei löydy. Koira-asennossa maha on tiellä ja kyljellään ylemmät jalat retkottavat inhottavasti ilmassa. Ähinä on turhautunutta huokailua.
Haluttaisiin nukkua, Vipsu ja minä.
- J
En mahda sille mitään mutta kun olen lukenut näitä varsanodottajaisia niin sympatiseeraan kuitenkin kaikista eniten noita tammoja :D Ehkäpä johtuu omasta siunatusta tilastani, mutta voisin hyvin kuvailla omia loppuraskauden öitäni paniikinomaisella peruuttelulla päin seiniä, turhautuneella ähinällä, ylempien raajojen sijoitteluongelmilla ja alempien puutumisongelmilla ja toiveikkaalla päkistelyllä joista tuloksena kuitenkin yleensä vain pieru :D Toistaiseksi vielä nukun hyvin mutta kokemusta on että se on kovin muuttuva asiantila kun etureppu tästä suurenee. Tsemppiä teille valvomiseen, eiköhän se palkintokin sieltä pian putkahda!
VastaaPoistaKyllä ne munkin sympatiat on kovasti Vipsun puolella. Kiitos tsempeistä! Ja kovasti tsemppiä ja hyviä unia myös loppuraskauteesi :)
Poista