Hyvästi yskä ja purukuivitus

Meidän Minillä oli vuodenvaihteen jälkeen todella vaikea yskä. Tuntui, että poni tukehtuu. Yskänsiirapilla oli positiivinen, joskin riittämätön, vaikutus. Tilanne paheni hiljalleen. Lopulta olin varma, ettei se ole mysteeriontuma vaan yskä, joka ponin kohtaloksi koituu.


Niin komee, että silmiin sattuu <3


Hiljaa mielessäni olin ajatellut, että kuivikkeella tai heinällä olisi asian kanssa jotain tekoa. Edellisessä paikassa turvepatja, meillä puru. Edellisessä paikassa säilö, meillä myös kuivaheinä.

Heinän laatua tutkittiin. Heinä oli jo lähtökohtaisesti analysoitua ja tarkkaan valittua sorttia, mutta vielä varmuuden vuoksi. Laatu hyvä, jos valkuaisköyhyyttä ei ongelmaksi ajatella.

Puru pölisi silmämääräisestikin paljon. Ihan sama mitä sanoo mainoslause. Eikä puru tietenkään patjaantunut. Kuiva kuivike kuivassa tallissa. Joku epäili ilmastointiakin.

Pohtiessani pelkäsin puhkuria. Kun hengitystietähystys ja keuhkohuuhtelunäyte olivat puhtaita, tuntui tukehtuminen jäävän mysteeriksi.

Meidät lähetettiin klinikalta kotiin Ventipulmin-purkin kanssa. Oireet vähenivät merkittävästi vain palatakseen takaisin entistä pahempina. Kuuri jouduttiin uusimaan kunnes poni saataisiin laitumelle. Syksyllä piti miettiä, onko ponin paikka tässä tallissa tai edes tässä maailmassa.

Uusi purkki pulminia oli tuurillamme kaikkialta loppu. Toimitus kesti ratkaisevat kaksi päivää.


Ja toisaalta paksu ja likainen XD Voi kevät!


Turhautuneena tyhjensin ponin karsinan. Mietin, jos syyllinen olisi kuivike, ei kaiketi riittäisi että se vaihdetaan vain yhdestä karsinasta, mutta kokeilenpa kuitenkin. Korvasin paalipurun paaliturpeella. Patjaantumista joudutin kevyellä kastelulla.

Meni kaksi päivää, hain tilatun pulminin. Hain sen turhaan. Poni ei ole köhinyt tai yskinyt kertaakaan kuivikkeen vaihdon jälkeen. Vaihdosta on jo viikkoja.

Joskus ratkaisut ovat yksinkertaisia. Ehkä useammin kuin haluamme tai pystymme uskomaan. Satoja euroja, tuhansia itkettyjä kyyneleitä ja yksi vatsahaava (omani) myöhemmin toivoisin, että olisin aloittanut sieltä, mistä pitäisi aloittaa joka kerta. Helpoimmasta.

- J




8 kommenttia

  1. Hieno homma, että ratkaisu löytyi! Ja hei, jos keksit jonkun hyvän (ja ehdottomasti halvan) konstin tuon oman vatsahaavasi hoitoon, niin jaa salaisuutesi minullekin. Nimim. samassa veneessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Vielä kun saisi sen jalan yhtä helposti kuntoon niin kiva =/ Mitä vatsahaavaan tulee niin näitä laskuja maksellessa tuskin on mitään, paitsi lottovoitto, mikä näihin auttaa..pitäisikö vetää joku kimppalappu? Tällä meidän tuurilla taitaa vaan mennä sekin vaiva ja pennoset hukkaan XD

      Poista
  2. Ehdottomasti kannattaa ensisijaisesti muuttaa olosuhteita! Ruusalle paras kuivike oli pölysuodatettu puru, mutta sitä ei taida edes enää saada. Nythän ostin syksyllä hamppua, mutta en tykkää yhtään. Pitää varmaan palata turpeeseen, vaikka se ei olekaan kovin ympäristöystävällinen kuivike.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tyhmä, kun ajattelin, että jos se olisi olosuhteet niin muutkin reagoisivat. Oppia ikä kaikki. Hamppua on meilläkin yhden karsinan verran kokeiltu ja ei kiitos enää sitäkään. Syksyllä palataan olkipellettiin. Hankitaan sitä, mikä hyväksi todettiin tai sitten rouheeseen.

      Poista
  3. Niinhän siinä usein käy, että ratkaisu on lähempänä, kuin uskoisikaan. Omat keuhkoni ei valitettavasti kestä turvetta yhtään... mietin jo sellaista astmakypärää, että voisin turvetta käyttää... mutta koska jo piposta saa panikin, niin tuskin se kypärä on kovastikkaan helpompi ;)
    Paalikutteri pölisee aina, sanoo kuka vaan mitä vaan ja olkoon vaikka satakertainen pölynpoisto, niin pölyää silti. Senpä vuoksi puru ja pelletti, tulee patja, eikä pölise. Nooh, meillä ei ole enää kuivikkeiden suhteen edes valinnanvaraa, koska meidän ponit kakkii energiakakkaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piposta paniikki XD

      Meillä on purun seassa on ollut turve, mutta talven mittaan turpeen osuus jotenkin vaan omia aikojaan väheni :) ei se silti oikeen meinannut patjaantua. Kun sitten luovutetaan lantalan sisältö taas ensi talvesta alkaen lähiviljelijälle niin jää vähemmän näitä vaihtoehtoja kuivikkeen suhteen. Onneksi se olkipelletti oli hyvä ja turvekin vaikuttaisi toimivan.

      Mutta että energiakakkaa. Olen yllättynyt ja kiinnostuin heti vähän lisää. Postailehan blogiisi tästä tarkemmin! Minäkin kysyin sieltä tarjouksen ja totesin että kiitos ja näkemiin.

      Poista
  4. No mutta.. tämä sai meikäläisen pohdiskelemaan kuivikkeen yhteyttä hevos(t)en silmien rähmimiseen. Vaatinee jatkotutkimuksia, kiitos tästä :) vinkkaatko vielä mikä siinä hampussa mättää? Sitä kun kuulee lähinnä kehuttavan niin kiinnostaa.
    Onneksi teillä yskä helpotti, toivottavasti helpottaa jo pian se ontuminenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä yllättävin oli se, että hamppukin maistui hevoselle. Ei tietysti samoissa määrin kuin jokin toinen kuivike, mutta maistui. Se ei sitonut ammoniakkia oikeastaan ollenkaan verrattuna esim. olkipelletti- tai turvepatjaan.

      Makailu ja makuulta nukkuminen loppuivat käytännössä kokonaan. Kun kuivike vaihtui, makailu ja makuulta nukkuminen jatkuivat normaalisti. Säikeet tuntuivat omaan käteen "teräviltä".

      Hamppusäikeet eivät myöskään maatuneet tai palaneet lantalassa yhtä nopeasti kuin edellä mainitut olkipelletti ja turve. Pölyhaittoja en juuri huomannut ja valoisahan tuo karsina oli. Sitten on tietysti hinta.

      Kannattaa ehdottomasti tehdä lisätutkimusta jos mystistä oireilua on.

      Poista