Varsan vapaudenkaipuu

Siivosin karsinoita. Kello oli jo puolenpäivän tietämissä. Hevoset olivat hetki sitten saaneet päiväheinät.

Aamuinen lenkki Vendan kanssa painoi mieltä. Yleensä lenkkien jälkeen on hyvä fiilis. Tänään tuskin kummallakaan. Vitutti.


Tällä lenkillä ei vituttanut, kumpaakaan? ©Ville

Venda on ollut kummallinen/tammamainen/teini-ikäinen kuluneen viikon. Se osoittaa mieltään, loukkaantuu jos sitä komentaa, liikkuu miten liikkuu kärryjen edessä ja karkailemaankin se on ruvennut - muutaman mainitakseni. Insinöörin taitojaan se on hionut pienestä asti. Venda tietää, mistä sähkö aitaan tulee ja osaa täsmätuhota sähkön johtimen. Taito, jota se ei säästellen käytä.

Voivottelin tätä siinä siivotessani. Asiakas X oli käymässä. Kohta joku koputti oveen. Totesin ikäänkuin vitsillä, että Poni tuli kantelemaan Vendan karanneen. Nauroimme.

Olipas hauskaa. Oven takana ei ollut poni vaan X:n tytär. Venda oli poistunut tarhasta, jälleen kerran, kesken heinien. Tarhasta, joka on yhditetty laitumeen. Tarhasta, jossa on tilaa, katos, kuusi, kaveri ja päiväheinät.

Yhtäkkiä iski taas joku akuutti vapaudenkaipuu ja piti lähteä? Venda oli nostanut ensin toisen etujalkansa alemman langan yli, venyttänyt ja lopulta pujotellut päänsä lankojen välistä. Kun loppukroppa sukelsi samaa reittiä, ylempi lanka sanoi poks ja sitten mentiin.

Mitään kontrolloimatonta poukkoilua ei tapahtunut tälläkään kertaa. Kuvittelin. Venda on sekoiluissaan yliälykkään harkitseva. Pelottavaa.

Paimennus takaisin aidan oikealle puolelle sujui omaa oveluutta hyödyntäen varsin mallikkaasti pienen hapuilun jälkeen. Kiinni pieni lapsi ei ollut antamassa, koska hippa - kiva leikki ja lällää, minkäs teette hitaat ja kömpelöt ihmiset. Onneksi meitä oli monta.

Venda loikki lopulta takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Siinä matkalla sen katse kiinnittyi vajaaseen pariin kymmeneen metriin irronnutta aitalankaa. Venda nappasi langanpään suuhunsa ja ampaisi täyteen laukkaan. Vielä pelottavampaa.

Näin silmissäni kauhuskenaarion. Lanka kiristyy Vendan yllättäen, viiltäen ja vieden hampaat - ehkä jopa hengen, olihan se vielä puisessa tolpassa kiinni. Vendalla vaikutti olevan hauskaa. Juuri ennen kriittistä hetkeä Venda pudotti langan suustaan koikkelehtien takaisin päiväheiniensä ääreen.

Tilanne ohi. Ennen ensi kertaa.

- J


6 kommenttia

  1. Venda on ainakin älykäs! Olen huomannut itsekin, että sanonta "kaksivuotiaana kamalin" ei ole turhaan syntynyt. Täälläkin on menty aidoista läpi, tosin Albert kunnioittaa kyllä sähköä, mutta esimerkiksi ajastinportin kela on hajotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, en ole yksin! Ajattelin jo, että miten tässäkin (epä-)onnistuin. Sanonta on kyllä ihan uusi minulle :)

      Poista
  2. Onkohan meidän suokit sukua? Tuikulla on tänä talvena alkanut vapaudenkaipuu ilmenemään ja se on tullut langoista läpi. Sillä on sähkövainu ja se haistaa jos sähkö ei kulje langoissa ja tidii, langoista läpi. Tässä on se ikävä puoli, ettei voi syyttää muuta kuin omaa heppaa ja tästä johtuen sen kaverikin joutuu kärsimään Tuikun karkailusta. Eivät pääse talvitarhaan. Sinne laitoin talvimaadoituslangan ja pari päivää meni hyvin, tänään oli tullut läpi. Onhan se kiva, että hevonen on terve ja se leikkii, mutta ylimääräinen aitojen korjaus ei tosiaan ole enää hauskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy niillä jotain sielunsisaruutta olla! Meillä sama, jos ja kun sähkö kulkee niin ei mitään hätää, mutta heti kun ei kulje niin se on moro.

      Tosiaan, kivaa ei korjaaminen ole. Lunta on ensinnäkin liikaa ja pakkastakin nyt näköjään lähes joka päivä, sormet ei vaan toimi. Ei paljon naurata. Ja koko ajan saa pelätä, taittaako se ensin niskansa vai jalkansa.

      Koska perustarhassa tuli koko ajan jotain vekkiä, kuvittelin että tuo puolen metrin hanki rauhottaisi menoa..

      Poista
  3. Feel U... Mun laps on nyt ihme kyllä pysynyt aidoissa (*koputtaa puuta*), muuta se on ihan hoovee-tuulella. Eilen tarhasta ottaminen oli perseestä, harjaaminen oli perseestä, varustaminen oli perseestä, pihasta lähteminen oli perseestä, käveleminen oli perseestä, ravaaminen oli perseestä, kotiin paluu oli perseestä, varusteiden pois ottaminen oli perseestä, juottaminen oli perseestä, loimen pukeminen oli perseestä... Ainoa asia, mikä tuntui olevan oikein fine, oli heinäkasalla seisominen.

    Aika takakorkea kyllä, että josko siinä edes osin selitys.

    Venda ja Aino ois kyllä ihan sielunsiskot...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin lukisi omastaan. Sielunsiskoja tosiaan. Tänään tosin oli joku kumma poikkeus tähän sääntöön ja meni taas pitkästä aikaa kaikki vähän liiankin sujuvasti. Sitä heti miettii, että onko se kipeä, kun se on normaali..tai siis..kunnolla.

      Poista