Elämä Vendan kanssa ei ollut helppoa puolitoistajalkaisena, saati nyt, kun terveitä jalkoja on pyöreät nolla. Se on muuten sama luku kuin Vendalla irtopaloja. Tasan ei käy tuurit.
Venda ei ole kovin sujuvasti hyväksynyt kärryille miespuolista kuskia. Meidän kahden naisen, minun ja opetusvaiheen passihoitaja Essin käsissä tuo on kuitenkin kulkenut ihan kivastikin. Joskin perä on nykyään keveä.
Koska meiltä puuttuu lenkkikaveri ja kokemusta, olisi kiva löytää Vendalle miestreenari (että tottuisi) sellaiselle parin kuukauden intensiivikurssille, joka toivottavasti päättyisi opetuslähtöön ja/tai jatkuisi toisena intensiivipätkänä hieman myöhemmin ja päättyisi sitten lopulta opetuslähtöön. Jos menisi oikeen tosi hyvin, niin voisihan tuo intensiivipätkä vaihtua vaikka vaihtoehtoiseksi tavaksi tehdä ravihevonen. Tavaksi, jossa joku muu tekee ja itse katsot vierestä.
Oma jalkatilanne, kiitos osin Vendan, pakottaa nyt miettimään tätä valmentaja-asiaa ihan tosissaan. Valitettava leikkausriski on olemassa, pitäen sisällään pitemmän sairaalajakson ja sairasloman. Siinä on vaakalaudalla monta asiaa, omasta työstä ja tallista lähtien. Suurimpana muttana kuitenkin tuon nuoren hevosen eteenpäin vieminen.
 |
| Tuleva laidunkaveri pari vuotta sitten. |
Koska usko omaan tekemiseen on ollut koetuksella, fiilis on ollut kokonaisvaltaisen lannistunut. Sitten pilkahti pieni toivo. Saatiin Vendalle kesäksi laitumelle kaveri. Ei ihan semmoinen mitä haettiin, mutta parempi(?).
Laidunkaveriksi tulee vuoden vanhempi ja jo treenissä pitempään ollut, ennen kaikkea KILTTI, lämminveritamma. Jospa se luonnekin löytäisi tartuntapintaa. Toki tämä ystävä on ilonamme vain kesän, mutta ehtinemme kesällä muutaman kerran kärryjen eteen yhdessä.
Paitsi jos leikkaus. Toivoa ei kaiketi uskalla.
 |
| Kuikelo ja guru |
Meillä on ilo sijoittua maneesitallin naapuriin. Meille on myös suuri ilo, että naapurissa käy huippualmentajia, nykyisin myös monille tuttu Make Nyman. Pelonsekaisin tuntein ilmoitin Vendan Maken valmennukseen mukaan. Sitten meni jalka.
Perumisen sijaan, Make - huipputyyppi - tuli meille tähän kotiin pitämään tunnin. Tai tarkemmin ottaen pitämään Vendalle tunnin. Eniten taidettiin kuitenkin oppia itse.
Sai taas huomata, missä se vika on. Vika näkyy selkeimmin, kun katsoo peiliin.
 |
Makekin totesi hevosen olevan suomenhevoseksi herkkä ja sähäkkä. Tärkeimpänä jäi kuitenkin mieleen sanat: "Kyllä ME tästä hevonen saadaan."
- J
Ps. Vinkkejä herkälle, sähäkälle ja kevyt peräiselle sopivasta valmentajasta noin puolen tunnin säteellä Lahdesta otetaan kuitenkin varmuuden vuoksi vastaan.
Paikaksi hyväksytään sellainen, missä hevosmiestaito asuu ja kaikenlainen riuhtominen korvataan oveluudella. Treenikin rakennetaan yksilön, ei niinkään systeemin, mukaan. Treenipuitteet ja -seura tulisi olla asianmukaiset.
Ja kyllä, tästä utopiasta ollaan valmiita myös maksamaan ;)
Ei kommentteja