Noin 100 hirvikärpästä

Se oli sellainen elokuinen iltapäivä, kun oli kerrankin vähän ylimääräistä virtaa. Aikaa ei olisi ollut, mutta erästä läheistäni lainaten, enhän minä mitään järkevää (lue:töitä, huomaa sarkasmi) sillä ajallani kuitenkaan tee, joten...Tämmöinen saamaton laiska kun olen niin lähdin lenkille.

Tuohon ryteikön tapaiseen on haaveiltu jos vaikka mitä, viimeisimpänä edes kilometrin lenkkiä. Kolmisen kilometriä siellä menee siistihköä metsäkoneuraa, mutta siitä on melkoisesti matkaa valmiiksi radaksi, tai edes tasaiseksi metsän pohjaksi. Tätä siistihköä uraa pystyy kuitenkin kulkemaan (paitsi kärryillä). Rohkeimmat ratsain ja loputkin (miinus Venda) maastakäsin talutellen.

Pohjaa pahemmat pelon-, kauhun- ja inhonhetket tarjoilee paikalliset Herra Hirvi ja sen entourage hirvikärpäsiä. Ei reissua, ettei Herra Hirveä herätettäisi uniltansa. Eikä valitettavasti reissua, ettei se heittäisi matkamuistoksi muutamaa hirvikärpästä.

Muutoin Herra Hirvi ei juuri vaivaudu kuin korkeintaan ylös nousemaan. Sen verran tutuiksi on tultu, että hevoset tai hirvi eivät viitsi suuremmin vaivautua. Ei tansseihin, eikä ralleihin.

Näin ei toki tulisi sanoa, koska sen tietää, millaiset bileet siitä seuraa.

Mutta takaisin tuohon elokuiseen iltapäivään. Mentiin metsään. Otettiin sinne kaksi koiraa ja kaksi hevosta. Tai no, hevosista toinen oli tallin oma maskotti, maailman moninponi Lego. Maastoon kun lähdetään niin vetohevoseksi valikoidaan aina se, jonka tiedetään joukkoa järkevästi johtavan. Tänään se oli Lego. Ja hienosti vetikin.

Moikattiin Herra Hirvi, poimittiin tuliaiset ja tultiin kotiin.

Lukemat ovat:

2 hevosta. Eli hevonen ja Lego. Lego menisi periaatteessa myös kategoriaan koira.

2 koiraa. Pieniä, mutta koiria.

3 ihmistä. Minä ja pari muuta.

1 Herra Hirvi

1,5 kilometriä

3 tuntia...siitä kun päästiin kotiin, koska:

96 hirvikärpästä...metsässä noukittujen jälkeen...ponissa.

4 hirvikärpästä hevosessa...metsässä poistettujen lisäksi.

1 punkki...ponin korvassa. Poni antaa kivan helposti koskea korviinsa...

1 leppäkerttu...ponin hännässä...kahdesti, koska se ei halunnut pois.

Sitten tuli tämä päivä. Ei ollut virtaa eikä oikeastaan aikaakaan, mutta tulipahan kokeiltua kaksivuotiaan paluuta sorvin ääreen pitkähkön laidunloman jälkeen.

Syy löytyy varmasti peilistä, mutta kovasti haluaisin (ja osin uskonkin) syyllisiksi julistettavan myös hirvikärpäset.

Toimiva varsa, ehkä jollain muulla, jossain muussa galaksissa. Siitä mitä minulla oli, ei ollut enää edes varjoa jäljellä. Tai no oli, valitettavasti se varjon pimeämpi puoli. Onneksi selvittiin takaisin talliin.

Talvi, tule jo!

- J