Susia!?!

Jokainen on varmaan joskus kuullut jonkun tallin lähistöllä liikkuvan suurpeto(/ja). Huoli on suuri ja toisinaan kaiketi myös aiheellinen. Hyökkäyksiä tiedetään tapahtuneen, mutta varsinaiset vahingot ovat silti kokonaismittakaavassa vähäisiä. Silloin tällöin on joku menettänyt henkensä, mutta usein on selvitty "pelkillä" naarmuilla ja monesti hyökkääjä on jäänyt mysteeriksi tai tullut väkisin väitetyksi. Valitettavan usein ollaan varmoja, että ilves/susi/karhu se oli, kun se tosiasiassa oli pätkä piikkilankaa, ikivanha irtokenkä tai naulaan/oksaan/toisen hevosen riimunlukkoon hinkattu kankku.

Oma suhtautumiseni suurpetoihin on suht huoleton. Tiedän, että "pihapiirissä" asuu ainakin kolme ilvestä. Tästä kulkee silloin tällöin susia ohi ja karhujakin kerrotaan seudulla joskus nähdyn. Aikaisemmassa elämässäni karhut olivat porojen kera lähinaapureita, eivätkä silloinkaan rajoittaneet elämääni kummemmin tai aiheuttaneet suhteettoman suurta huolta, vaikka torttu olikin käyty vääntämässä pihapiirin välittömään läheisyyteen. 

Myönnettävä silti on, että huoleen verrattavat ajatukset toisinaan eksyvät mieleen. Yleensä silloin, kun ilves hengailee aivan tarhojen vieressä, tai kun kuulee yksittäisen suden olevan ohikulkumatkalla. Toistaiseksi kumpikaan ei ole johtanut suurempaan hysteriaan. Jos hevoset eivät välitä pihan vierailijoista, miksi minun pitäisi?

Sitten susia oli kolme.

Siinä missä en pidä ilveksiä kuin astetta isompina egoni jatkeina, sudet ja karhut herättävät hieman enemmän pohdintaa. Tosin yksittäisten susienkaan en usko olevan uhaksi, ainakaan meille ihmisille tai meidän ihmisten hevosille. Karhu taasen, se huolestuttaisi jo hieman ja sekin enemmälti, jos sillä olisi pentuja.

No, nyt susia oli kolme, ja ne olivat tulossa kohti. Säikähdin lähinnä naapurin koiran ja Legon takia. Yksin Lego olisi vailla mahdollisuutta, jos sudet sattuisivat nälkäisiä olemaan. En ollut itse tallilla, joten sekin huoletti. Venda kenties vain innostuisi, jos sudet sattuisivat samalle pellolle. Se on sillä tavalla vähän omalaatuinen. 

Laskeskelin, että kunhan Lego sai tarhaansa kaveriksi aikuisen hevosen, se pärjäisi kyllä. Sitten hysteria kasvoi, kun metsästäjä toisensa jälkeen soitti, ihmiset huolestuivat - enkä edelleenkään ollut tontilla. Tuntui fiksuimmalta ottaa hevoset sisälle ja tarkastella tilannetta lähietäisyydeltä uudelleen. Onnea on aktiivinen talliporukka. Ja onnea on turha hysteria.

Huvittavinta tässä stoorissa lienee todellisuus. Luotettava (ja asiantunteva) lähde oli nähnyt samat kolme karvajalkaa kuin paikallinen tilallinen. Toinen näki kolme sutta, toinen kolme kettua. Niin, sellaisia ne havainnot luotettavistakin lähteistä toisinaan ovat. Voihan se olla, että samalla suunnalla sattui olemaan setti molempia, mutta...

Tässä eräänlaisen eläintarhan keskellä asuvana, tulee törmättyä kaikenlaiseen. Pidän sitä pelkästään etuoikeutena ja toivon, että nämä maat saavat olla näiden eläinten häiriöttömänä kotina vielä vuosisatoja minun jälkeenikin. Silti vähän ärsyttää, että metsä on täynnä kauriita ja hirviä.

Kauriit ja hirvet aiheuttavat olemisellaan paitsi allekirjoittaneen, usein myös hevoseläimen, pakoreaktion ryminällään ja aavemaisella liikkumisellaan. Näet, että jokin liikkuu, muttet tiedä mikä (= kauris) tai kuulet, että jokin todellakin liikkuu, muttet näe mikä (=hirvi). Paitsi välillä, kun ovat ihan vieressä.

Viime kuussa käytännössä kävelin taas kauriskolarin. Se oli jo toinen laatuaan. Ensimmäinen tapahtui terassin vieressä, kun käytännössä astuin kaurisperheen päälle. Toinen viime kuussa, kun annoin päiväheiniä metsätarhalaisille kompastuen samaan saakelin peuraperheeseen, vaikka kauriita ovatkin. Kummallakaan kerroista kokoonpano ei pakokauhuillut karkuun, vaan siirtyminen oli varsin verkkaista.

Kun tähän aikanaan muutettiin, kolmen nuoren hirven poikaporukka ilostutti meitä läsnäolollaan mm. silloin, kun kenttää rakennettiin. Arvostelu oli armotonta. Sittemmin kulkivat joka aamu samaan aikaan rataa pitkin kohti ryteikköä. Kiire niillä ei tuntunut koskaan olevan. Pariin vuoteen en ole kolmikkoa kohdannut, minkä koen hieman surulliseksi. Yksittäisiä hirviä sitten niidenkin edestä. Viime kesänä yksi kyseli laidunlaisilta, josko pääsisi porukkaan.

Olemme nyt rakentaneet metsään radantapaista. Tasoitettua ja siivottua pohjaa on suunnilleen kilometrin verran. Olen ollut hankkeesta vuorotellen iloinen ja pakokauhuinen. Jälkimmäistä lähinnä taloudellisista syistä. Tänään, kohdatessani hirven tajusin, ettei lenkki ehkä tarjoilekaan sitä idyllistä rauhaa, jota sillä tavoittelen. 

Kuukausia sitten radantapaisen varrella oli revitty kuusen runko. Hirvi hieronut sarviaan vai karhu kynsiään? Ehken tarvitsekaan mitään metsäratoja...

Aloin sitten selvitellä, kuinka erotan aiheelliset huolet aiheettomista ja mitä jos. Törmäsin oivalliseen petovahinko-ohjeeseen, josta sain vihiä, kuinka selvittää syyllinen KUN vahinko on jo tapahtunut.

Pedoilla on lajityypilliset raatelutavat. Mutta huomioitava on, että samaa raatoa saattaa useampikin peto hyödyntää ravinnokseen ja näin raatelujäljet voivat olla hankalat tulkita. Raatelujälkien lisäksi kannataa kiinnittää huomiota löytyneisiin puremäjälkiin. Kuinka suuria ne ovat ja millä etäisyydellä kulmahampaat toisistaan ovat. Huomionarvoista sekin, että tappopaikka ei läheskään aina ole sama kuin paikka, josta raato löytyy.

KARHU

Kulmahammasväli aikuisella karhulla yli 55mm, eraus pennulla alle 55mm. Hampaan reiän halkaisija 8-20mm.

Tappaa yleensä puremalla (niska / hartia /selkä / pää), mutta tassuista on apua. Murskaten poikki purrut raajaluut ovat todennäköisesti karhun tekosia.

Nylkee saaliinsa siististi ja hyödyntää sen yleensä hyvin. Jos jotain jää, peittelee sen hyvin.

Kykenee tappamaan hirven, voi siis tappaa myös hevosen.

SUSI

Kulmahammasväli on tyypillisesti yli 40 mm, halkaisijaltaan reikä on 5-8 mm. Kynnen jälkiä ei raadosta yleensä löydy!!!

Pysäyttää tai kaataa saaliinsa, jonka jälkeen käy kiinni kurkkuun. Puremajälkiä kannattaa katsoa myös kintereistä ja takajaloista (kaatovaihe). Pienemmissä saaliissa puremia voi löytyä etukropasta, kuten karhulla.

Repii yleensä ensimmäisenä mahan auki, isommista eläimistä syö ensin paistit. Potentiaalinen ylijäämätappaja, joka voi jättää myös koskemattoman oloisia raatoja jälkeensä.

Voi laumassa toimiessaan tappaa myös hevosen.

ILVES

Kulmahammasväli on 35 mm tai alle, halkaisija on vain 2-4 mm.

Ei yleensä hyökkää isompien eläinten, kuten hevosen kimppuun.

Puree saalista kurkusta. Peittää syömättömän saaliinsa huolettomasti. Aloittaa syömisen takapäästä, peräaukon ympäriltä jatkaen lapoihin. Syö vain parempaa lihaa ja tekee sen siististi.

Myös terävien kynsien jättämät naarmut ja viillot eri puolilla ruhoa ovat ilveksen puumerkkejä. Kynenn jäljet ovat teräviä ja enintään 2mm leveitä.

Lähde https://riista.fi/wp-content/uploads/2013/03/Petovahinko-opas_fi.pdf

- J

EDIT: Tässä tuo "raadeltu" puu, jonka aiemmin mainitsin. Jäljet alkoivat 1,5 metristä ja jatkuivat hieman reiluun pariin metriin. Joku sanoi tuolloin karhu, joku ilves, joku totesi hirven hierovan sarviaan ja toinen mainitsi hirven järsivän hampaillaan kuusia kärsiessään en muista enää mistä-puutostilasta. Kaikki asiantuntijoiden lausuntoja. Mitä mieltä sinä olet?