Asiaa helpottaa vaikea unettomuus. Nukuin hyvin viimeksi 2011. Tällä viikolla olen nukkunut noin 2-4 tuntia yössä. Kun neljältä yöllä miettii, kertaakaan torkahtamatta, nousisiko vain ylös ja valvoisi toisen vuorokauden putkeen, meinaa iskeä epätoivo. Miksi elämästä tuli tällaista? Loputonta raatamista ei minkään takia tai korkeintaan muiden mieliksi, tietämättä ketä ne mystiset muut edes ovat. Asetelmia, joista ei pääse edes repimällä irti.
Luulen, että hyvät unet ja normaali loma-/vapaarytmi helpottaisivat kokonaiskuviota unilääkkeitä enemmän, mutta haaveet normaalista tuntuvat kaukaisilta.
Kaikki teinit huomio! Kun joku jankkaa teille, että opiskelkaa ja tehkää omaa juttua. Uskokaa! Mutta kun joku sanoo, että sinun pitää tehdä jotain, eikä se tunnu omalta, juoskaa! Nelikymppisenä alkaa vituttaa, kun parhaat vuodet on takana ja/tai hyviä hupeneva määrä edessä.
Koska en ole nukkunut ja koska kaikki vituttaa, hevosilla on ollut kevyt viikko. Olisipa minullakin ollut. Ne kaipaavat työtä, minä rauhaa. Kevyt viikko tarkoittaa, että mennään siitä, missä rima on matalimmillaan ja kuten yleensä, se kostautuu.
Kiitos lumi ja pakkanen, sain laiskotella oikein olan takaa ja laskea villit ponit hetkeksi laitumelle ilottelemaan.
Parasta irtojuoksutuksessa on iloinen irrottelu ja heti kakkosena kuvat. Helppous vasta kaukana kolmosena...Pieniä iloja, niistä kaikki irti.
- J
Voi niin samat fiilikset <3 Mä nukun illalla, herään monta kertaa yössä ja nousen katkonaisten yöunien jälkeen viimeistään neljältä aamulla. Tällä hetkellä tuntuu että tämä harrastus on perseintä ikinä ja mietin puolitosissani jopa muuttoa kaupunkiin. Tilaisin kotiinkuljetuksella ruokaa ja katsoisin kaikki edes vähänkään kiinnostavat suoratoistopalveuiden tarjoamat rikossarjat putkeen. Toki olis ehkä pakko käydä töissä, mutta työpäivän jälkeen ei olis pakko mitään. Nyt on pakko raahautua tuonne kuraan ja kaatosateeseen ja yrittää pitää näitä nelijalkaisia hengissä (tuntuu onnistuvan melko huonosti). Että, ei en osaa taaskaan auttaa, samaistua vaan tunteeseen ja myötäelää. Tsemppiä! Haluan uskoa että sun jäätävä uurastus ja sinnikkyys vielä palkitaan!
VastaaPoista"...mutta työpäivän jälkeen ei olis pakko mitään." TÄMÄ!!! Tsempit myös sinne <3
PoistaVarmaan olet käynyt laajoissa verikokeissa ja tutkimuksissa tuon unettomuuden kannalta? Ja en siis oleta että tänne kertoisit oletko käynyt tai avaisit tuloksia, kunhan heitin ajatuksen ilmaan!
VastaaPoistaVähän liian helpolla vieläkin tungetaan vain pillereitä kouraan, vaikka kunnolla tutkimalla voikin löytyä jokin ihan muu syy unettomuuteen.
Hevosten osalta olen vähän sitä mieltä, että ei ne siitä rikki mene vaikka koko ajan ei aktiviteettia olisikaan (vähän lihoa kyllä saattavat..) mutta tärkeämpää on se että se arjen pyörittäjä, eli sinä, pysyt edes jotenkin tolpillasi.
Viisaita sanoja! Mitä unettomuuteen tulee niin tämähän alkoi minulle tapahtuneen onnettomuuden jälkeen, kun vammautuneeseen jalkaan kehittyi CRPS. Pitäisi kyllä taas käydä tsekkaamassa, miltä arvot näyttää - just in case. Meinaa muu terveys aina unohtua jalan tai muiden murheiden varjoon...
PoistaVoihan crps :(
VastaaPoistaYstävälläni on ja jonkinlainen käsitys millaista helvettiä sen kanssa on elää....
No voi paska! Tsemppiä ystävällesi.
Poista