Vähän erikoisempi etuveto

Venda. Oman elämänsä "aina remontissa".Toivon, että määrä korvaa tietyssä mielessä laadun ja vaikka usein, ei koskaan pahasti.

Venda on pienestä asti mennyt kohti kaikkea sellaisella tarmolla, ettei se ole muistanut välttämättä ajatella mahdollisia fyysisiä rajoitteita selvitäkseen mikä ikinä este tai tilanne onkin eteen tullut. Kaikesta on selvitty toistaiseksi hyvin vähällä. Yhtä vähän isompaa haavaa hoidimme pitemmän pätkän, mutta sekin onneksi parani lopulta.

Pari viikkoa sitten vedettiin taas voltit. Tanner tömisi siinä määrin, että herätti ihmetyssä myös niissä, jotka eivät olleet riittävän liki nähdäkseen, mitä tapahtui. Niille, jotka näkivät, töminä ei jäänyt mieleen. Näky jäi.

Allekirjoittanut on taipuvainen järkytykseen ja taas liikuttiin sydärin rajamailla. Ajatus oli juoksuttaa Venda kevyesti pellolla. Venda juoksee liinassa yleensä laiskasti, mutta aina hienosti. Paitsi pimeällä, tuulisella säällä tai ruoka-aikoina. Nyt oli tyyni aurinkoinen aamupäivä. Olosuhteiden piti olla parhaat mahdolliset.

Aluksi menikin hienosti. Sitten naksahti. Naksahduksen seurauksena Venda kompuroi vauhdissa jalkoihinsa. Se sai jotenkin etujalat allensa, mutta takajalat eivät ehtineet menoon mukaan. Sen sijaan ne raahautuivat yliojentuneina perässä, kyntäen jäistä peltoa. Se oli sellainen vähän erikoisempi etuveto.

Se siitä juoksutuksesta. Takajalat verillä ja pesulle. Vaikutti, että naarmut olivat pinnallisia eikä seuraavanakaan päivänä vaikuttanut suurempia vammoja tulleen. Sitten vasemman etupolven alapuolelle ilmestyi jäätävän kokoinen luuliika. Muita turvotuksia ei missään vaiheessa ollut, Venda ei ontunut. Mutta kolahtanut oli, ei ehkä pellolla, mutta jossain. Käytännössä jokainen sekunti on potentiaalinen katastrofi, joten mene ja tiedä, mitä jalalle tapahtui.

Luuliikana tämä ei ole ensimmäinen, eikä valitettavasti varmaan viimeinenkään. Tällä kertaa luuliika on erittäin ikävässä kohdassa, jalan sisäsyrjällä. Pahemminkin voisi olla, jänteet näyttäisivät olevan turvassa.

Tänään Vendalla oli fysioterapia. Lohdutti kehut hienosta hevosesta. Harmitti, että voltin vaikutukset yhä näkyivät kropassa. Rangassa kävi villi pauke. Toivoa onneksi on. Jumit antoivat hyvin periksi käsittelyssä. Fyssan loppukaneetti "jatkakaa samalla tavalla" ei kaiketi tarkoittanut voltteja, toivottavasti Vendakin ymmärsi tämän.

- J