Pelkojen voittamisesta - liikkeelle lähtö

Edistysaskel on sekin, että allekirjoittanut päästää hevosen kärrylenkille lähtiessä itse irti. Olen tehnyt sen nyt Vendan kanssa kolmesti täysin itse. Siinä on oikeastaan kolme muuttujaa, miksi se ei ole ollut ihan niin simppelijuttu kuin voisi ajatella. Kolme tuntuu olevan tän jutun juttu...

Mun jalat. Tai oikeastaan mun vasen jalka. Vammauduin 2011 tapahtuneessa onnettomuudessa pysyvästi ja vuonna 2012 tehty leikkaus viimeisteli sen, minkä onnettomuus aloitti. Vuosi 2012 meni enimmäkseen neljän seinän sisällä ja liikkuminen vaati pitkään apuvälineitä eikä oikeastaan onnistunut edes niiden kanssa. Edelleen mulla on keppi, jota käytän niinä kaikkein huonoimpina päivinä.

Kävelen jo suht reippaasti ja ketterästikin, kun pohja on tasainen, suora eikä ole häiriötekijöitä. Häiriötekijä voi olla esim pimeys, koska mun täytyy nähdä mihin astun. Tai se voi olla pomppiva hevonen, jolloin joudun kiinnittämään huomiota muuhunkin kuin kävelemiseen. Kaikenlainen ponnistelu tai liikepoikkeamat tuottaa myös vaikeuksia. Tässä tapauksessa peruuttaminen ja hyppääminen kärryille. Vaikka ei siinä kirjaimellisesti hypätä tai tarvitse edes peruuttaa. Liike on silti sellainen, että tarvii hetkellisesti tehdä liikeratoja, jotka ei onnistu. Aivot ja jalat ei puhu samaa kieltä. Niinpä on tärkeää, että hevonen pysyy paikallaan, jotta pääsen kyytiin.

Looginen kakkonen on jo mainittu hevonen. Toiset hevoset on menevämpää sorttia ja voi olla, ettei niitä ole edes opetettu odottamaan liikkeelle lähtöä irrallaan. Venda on tavallaan molempia. Nyt, kun rutiinia on tullut ja rauhoittumista tapahtunut, on ollut helppo opettaa Vendalle odottamista. Venda on muutenkin super nopea oppimaan. Kolme toistoa ja se hiffaa mikä on homman nimi. Kolme todella on tän jutun juttu.

Sitten se olennaisin, omat hermot. On ollut helpompaa, kun joku päästää irti. Sekä fyysisesti että korvien välissä leijuvien pelkojen puolesta. En pelkää,että hevonen jotain. Pelkään, että jalka mitä tahansa. Fyysiset rajoitukset on todellisia, mutta pelot rajoittaa välillä enemmän.

Tällä asialla on iso merkitys, koska se tarkoittaa suurempaa mahdollisuutta itsenäiseen tekemiseen. Merkitys tulee osin siitä, ettei mun tarvitse aina suunnitella tekemistä sen mukaan, että tallilla on joku auttamassa - eli päästämässä irti. Sillä, että pystyy itsenäisesti toimimaan, on ihan käsittämättömän paljon enemmän merkitystä, kun sen kyvyn on joskus menettänyt. Sitten taas, oli esimerkiksi aika, etten päässyt edes vessaan itse. Täytyy myöntää, että itsenäisen vessassa käymisen merkityksen on jo ehtinyt unohtaa. 

Legon ja Viikarin kanssa mä selvisin pitemmälle itsenäisesti. Vipsu oli aika kuumaa kamaa ja sen kanssa selvisi, jos piti irrottaa vain yksi köysi ja naama oli seinää vasten. Venda on äitinsä tyttö, mutta onneksi kuitenkin astetta rauhallisempi versio ja, kun sen varhaiskoulutuksesta on vastannut itse, voi syyttää vain itseään. Ei ehkä saa just sellaista, kun haluaa, mutta on ainakin mahdollisuus yrittää.

- J