...vai luovutaanko?
Olin isohkossa leikkauksessa vajaa viikko sitten. Sairaalassa ollessa oli lähinnä ikävä kotiin, nyt kotona vuoroin sairaalaan ja vuoroin tallille, joka on omassa pihassa. Mitä talliin tulee, vieroitusoireilen lähinnä hevosia, joita saan toistaiseksi vain rapsutella. Vieroitusoireista huolimatta en ole vielä tallissa käynyt tai hevosia rapsutellut.
Samaan aikaan olo on sekä parempi kuin odotin, että huonompi kuin halusin. Tuntuu, että voisi tehdä mitä vaan, mutta samalla ei sitten kuitenkaan jaksa - eikä oikein uskalla. Ainakaan vielä.
 |
| Vika kuva ennen leikkausta. |
Ennen leikkausta mietin paljon, onko tämä sellainen elämänmuutos, joka pakottaa luopumaan. Mutta ei. En osaa kuvitella tulevaisuutta, jossa hevosia ei ole. Onko tulevaisuudessa talli ja missä laajuudessa, jäänee nähtäväksi, eilen halusin ajatella että on, tänään tuntuu ettei talikko enää nouse. Aika näyttää.
Tällä hetkellä unelmaa tekohengittävät ihanat tallilaiset. Olen heille ikuisesti kiitollinen, etten joutunut tekemään suurempia päätöksiä katsomatta ensin, kuinka tässä käy.
- J
Ei kommentteja