Hienot ponit rannalla

Mun suurin flex on ehdottomasti liian hyvin lastautuvat hevoset. Positiivinen ongelma, joka luo satunnaisesti haasteita arjessa. Tämä saatiin taas huomata, kun apukäsiä ei ollut ja kaksi kaviokasta kiirehtivät kilpaa kyytiin. 

Perustrailerissa kaksi hevosta voi hyvin marssia kyytiin parijonossa, mutta edestä lastattavassa trailerissa vuoroaan joutuu odottamaan, jotta väliseinän saa käännettyä paikalleen (ja puomin/potkulevyn suljettua). Sehän ei Legolle sovi - odottaminen siis. Sillä on aina tapana juosta kyytiin, varsinkin jos ollaan kotiinpäin lähdössä. Kun toinen käsipari saatteli Vendaa kyytiin jäi allekirjoittaneelle hommaksi kääntää väliseinä ja sulkea "takapuomin" virkaa ajava potkulevy, samalla ponia pidellen. Siinä oli ihan liikaa liikkuvia osia toipilaalle minulle ja viivästeitä lastaussillalla odottavalle pikku matkustajalle.

Pyysin Legoa peruuttamaan ja odottamaan. Pyynnöt ja poni olivat kuin rantaan lyövät aallot. Onnea on Venda, jota ei juuri hetkauta, vaikka matkakaverilla teettäisi, milloin liian innokasta lastautumista, milloin lastautumisesta kieltäytymistä. Jälkimmäistä esiintyy lähinnä satunnaisilla matkakavereilla, joista voisi jännittyä jo pelkästään siksi, että ovat vieraampia kuin tuo lähes symbioosissa Vendan kanssa elävä poni. Onneksi symbioosi, kun poni päätti lopulta vyöryä kyytiin pienen hyökyaallon lailla. 

Siinä säätäessämme poneja oikeisiin looseihin, auton varashälytin laukesi täyteen laulantaan. Edestä lastattava traileri ja lastaussillassa kiinni huutava auto ovat asioita, joiden voisi olettaa saavan levottoman tilanteen eskaloituvan täyteen kaaokseen, mutta ei. Onneksi ei. Tietenkään ei. Huudettiin silti toisillemme, koska ujelluksen yli ei muuten kuullut. Saattoi rannalle rauhallista iltaa viettämään saapunutta isää ja tytärtä mekkala ihmetyttää.

Käytiin siis rannalla. Viettämässä viimeistä kesäiltaa, tuhlatulta tuntuvan kesän päätteeksi. Oli helteitä, muttei kuntoa ja haavojakin piti parannella. Sitten kelit kylmeni. Vaikka kuntoni on yhä suuri kysymysmerkki, halusin hyödyntää yhtäkkisen hellepäivän. Yleensä autiolla rannalla oli tällä kertaa enemmänkin elämää, värikkäitä kanootteja, unohtuneita pressuja, pari pelokasta rouvaa sekä yksi isä lapsensa ja moponsa kanssa.

 Toiseksi suurin flex on erinomaisesti käyttäytyvät hevoseni. Ne marssivat draamatta järveen, keskittyivät omaan tekemiseensä ja tulivat lopulta raahatuiksi pois järvestä, koska päättivät muuttaa sinne asumaan, eikä sellainen muuttaminen hädin tuskin henkeä saavan minun kanssa oikein sopinut. 

Kunto petti, mutta hevoset eivät. Vaikka kesä meni monessa mielessä hukkaan, antoi tämä yksi reissu mielettömän määrän ihanaa muisteltavaa.

- J