Keuhkoleikkauksesta kuukausi - kuninkuusravit 2022

Tänään maksetaan hintaa eilisistä. Viikonloppu kului kunkkareissa. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä, että ihminen osallistuu tapahtumaan, kuten on tehnyt vuodesta toiseen, mutta tällä kertaa olin aivan liian puolikuntoinen. Koska oli enemmän kuin epävarmaa, että pystyisin tänä vuonna osallistumaan, jäi lippujen hankinta viime tinkaan eikä majoitusta edes harkittu, koska "kohtuullinen" ajomatka. Olisi kannattanut ottaa taloudellinen riski. Terveydellä on tyhmä pelleillä.



Mutta oli kiva reissu, ja selvisin molemmista päivistä, vaikka olo nyt kovin heikko onkin. Saattaisi jäädä karkelot kuitenkin käymättä, jos oloista olisi ollut realistinen etukäteishavainto. Ei ollut, aavistuksia vain. Olo on välillä huijaavan hyvä ja silloin pää vetää, vaikkei kroppa perässä pysyisikään.

Mitä mä siellä raveissa sitten tein? Istuin mukavasti omassa retkituolissani, kun matkaseura haki ruokaa ja piti huolta nesteytyksestä. En siis käytännössä mitään. Saatiin auto ihan radan viereenkin, mutta silti oli liikaa. Huomasin jo porteista kävellessäni, ettei tänään tehdä muuta kuin istutaan siinä, mihin perä laskeutuu. Onneksi satoi vettä suuren osan aikaa, eikä kukaan vierustovereista tupakoinut.



Aliarvioin ajomatkojen merkityksen. Kaksi tuntia suuntaansa sai survotun kyljen huutamaan. Siinä yöllä yskiessäni mietin, että jätän pelin kesken. En jättänyt. Kaikki oli sunnuntaina kaksin verroin kamalampaa (paitsi ohjelma). Olo, sää, tupakoivat ihmiset, epäonnistuneet pelit, vessajono. Kaikki. Mutta tietäjät tietää, mitä huumetta kunkkaritunnelma on.

Sisällä kyti suunnaton kiitollisuus siitä, että pääsin paikalle eikä minua kärrätty pelipaikalta paareilla pois. Että ylipäätänsä pystyin ja jaksoin, että elämää ei ihan kokonaan otettukaan vielä pois.

Kiitos Forssa. Järjestitte hyvät kinkerit. Bonuspisteitä oheisohjelmista ja hyvistä väliaikajuonnoista.

 

- J




4 kommenttia

  1. Hienoa, että selvisit kunkkariviikonlopusta ja ylipäätään pääsit paikalle <3 Se on näin ratsuihmisenäkin todettava, että kuninkuusraveissa on kyllä se ihan oma tunnelmansa, kun se kaikki vuosikausien satsaus ja lataus purkautuu onnistumisina tai pettymyksinä. Yleisö on hienosti mukana. Ja tänä vuonna olikin ihan kunnon taistelut, mitä telkkarin äärestä seurasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti tiivistetty! Todellakin juuri näin. Tänä vuonna oli ihan huikeat taistelut ja sai jännittää loppuun asti. Varsinkin Retun ja Evartin viimeinen lähtö oli huikea.

      Poista
  2. Mahtava tapahtuma, mutta taatusti raskas. Minä olin ihan puhki kolmen päivän jälkeen, vaikka nyt olen ihan normaalikuntoinen tapaus. Tai no paskassa kunnossa, mutta terve. Kovasti polttelee jo ensi vuosi - ilmoitin jo pomolle, että ensi vuonna aloitetaan koulu vähän myöhemmin, niin pääsen raveihin.

    Mutta oli ihan mahtava huomata, että vaikka valtaosalla ainakin oli suosikit kisassa, niin kaikkia kannustettiin ja voittajalle taputettiin, vaikka olisi ollut kenen kannatuspaita päällä. Joku kuskikin tästä sanoi. Tuollaista urheiluhenkeä pitäisi olla urheilutapahtumissa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei onnistuisi jalkapallossa XD Oikea asenne, merkintä kalenteriin hyvissä ajoin! Kouvolassa nähdään :)

      Poista