Pysähtyä voi vain kakalle

Käytiin pitkästä aikaa Jokimaalla. Tai no, ollaan siellä ilman hevosia käyty, mutta tällä kertaa palattiin olennaisen äärelle ja Venda kiersi ovaalia oikein tosissaan.

Aloitushan meillä piti olla varovainen ja kevyt, mutta nousujohteinen. Jo kotona oli nähtävissä merkkejä, ettei Venda ymmärrä, mitä on kevyt ja varovainen. Tänään ongelmaksi muodostui, ettei Vendalla ollut pienintäkään ajatusta kävellä. Ei aluksi, välissä eikä edes lopuksi. Kerran se pysähtyi, ihan vaan ulostaakseen.




Suunnitelma hyvästä ja järkevästä alkulämmittelystä kaatui radan portille. Siitä lähdettiin topakasti laukalla ja, kun kuski esitti toiveita askellajivaihdosta, perä alkoi pomppia. Ensimmäisen kierroksen teema oli siinä, toisella kierroksella mentiin reipasta ravihaipakkaa. Kiva, että hevonen kulkee, mutta lämmittämättä odotettavissa on hajoamista tai vähintäänkin ikävää kipeytymistä. Se siitä fiksusta lämmittämisestä ennen muiden saapumista. Koitettiin siis ehtiä hieman ennen muita, jotta kierrokset pysyisivät hallittavalla tasolla. Epäonnistuttiin.

Noin seitsemän kilometrin hörsköttämisen jälkeen kokeiltiin josko hevonen saataisiin rauhoittumaan radan aitojen ulkopuolella. Ei varsinaista menestystä tällä ajatuksella. Takaisin radalle ja kavereiden peesiin. Ainoa vaan, että kaverit käveli ja sehän ei Vendalle passannut vieläkään. Kilometrejä oli tässä vaiheessa takana noin seitsemän. Edellä meni toinen treeniporukka ja niistä oli päästävä ohi. Tai ainakin sen yhden liinaharjan luokse. Liinaharja poistui radalta ja niin hetken maltettiin hölkkäillä oman porukankin kanssa. Vauhdit tasaantui tässä vaiheessa kahden minuutin hitaammalle puolelle, mutta Venda alkoi olla selvästi väsynyt ja maitohapoilla. Pari kierrosta ja kohti katoksia. Vielä viimeiset kiihdytykset ja seis vasta, kun katoksen takaseinä oli tukevasti naamaa vasten.




Rempomisella mittaa viitisentoista kilometriä, positiivisena se, että hevonen palautui hurjan nopeasti ja matkusti hirmu nätisti. Kuten se yleensä tekeekin, mutta nyt oli tyttö niin tuulella, etten olisi ihmetellyt protesteja millään osa-alueella. Lähtiessä Venda kyseenalaisti reissun tarpeellisuuden pienellä sille epätyypillisellä pohdiskelulla, mutta radalla se ampui traileriin sellaisella vauhdilla, että taluttaja jäi jalkoihin.




Vaikka lenkki ei poikkeuksellisen pitkä ollut, vedettiin se pääosin huomattavalla tempoerolla tavanomaiseen. Toivotaan, ettei selkä ottanut pahasti itseensä. 

- J

Ei kommentteja