Käytiin tänään kolmannessa ja ainakin toistaiseksi viimeisessä selkäkontrollissa Vendan kanssa. Koska rokotukset, otettiin Lego mukaan. Lego, tuo seuraa vailla olevien pieni sankari. Seuraponi suurella sielulla. Tai ainakin ajatuksen tasolla. Kävi nähkääs taas niin, että isomman tehtäväksi jäi pitää huolta pienemmästä.
Legolla on aina ollut tietty skepsis eläinlääkäreitä ja ylipäätään vieraita ihmisiä - eritoten miehiä - kohtaan. Viime aikoina sen yleisolemus on taas ollut säikympi eikä se selvästi ole aivan oma iloinen itsensä. Harmittaa, koska poni löysi tässä välissä hyvän varmuuden, vaikka onkin aina tukeutunut vahvasti Vendaan. Mikä ikinä nyt hiertää, hiertää meihin omiin ihmisiin asti.
Lego oli muutama kuukausi sitten ikävässä onnettomuudessa eikä se ole palautunut sittemmin täysin itsekseen. Olemme tutkituttaneet Legoa parhailla mahdollisilla eläinlääkäreillä ja fysioterapeuteilla löytämättä selitystä onnettomuudelle tai muutoksille sen olemuksessa. Koska olemus on tietyissä määrin ollut sen elämässä aina (historia hyvin tiedossa), ymmärrämme, ettei yksiselitteistä vastausta välttämättä löydy. Samaan aikaan minusta tuntuu, että jokin fyysinen epämukavuus tai kipu ruokkii "ongelmaa". Samaan aikaan en voi olla ajattelematta, vaikuttaako parin kuukauden totaalinen ja kuluneen vuoden osittainen poissaoloni tilanteeseen. Rikkoutuivatko rutiinit liikaa...Tiedän kuitenkin, että Legolla oli tuttuja ihmisiä, Venda ja hyvä huolenpito koko tuon ajan.
Vaikka nyt tuntuu toivottomalta, yritän muistuttaa itseäni siitä, mihin jo yhdessä ylsimme. Kyllä se tästä taas. Toivoisin, että oma kuntoni olisi parempi ja pystyisin siinä mielessä antamaan itsestäni enemmän. Mutta ehkä on ihan hyväkin, että joudutaan ottamaan asiat tosi rauhallisesti, me molemmat.
Mutta takaisin klinikkareissuun. Ei ole ensimmäinen kerta, kun seuraponi on osoittautunut tyypiksi, joka tarvii tukea enemmän kuin se jolle se tueksi ja turvaksi alunalkaen hankittiin. Tämän ovat todenneet klinikat ja eläinsairaalat yksi toisensa jälkeen. Näin jälleen.
Aloitettiin rokotuksista. Esimerkin vuoksi pistettiin ensin Vendaa. Villivarsa on viimeisen päälle esimerkki kaikessa tekemisessään. Lego tuijotti tilannetta silmät pullistuneina ikäänkuin aavistaen, että kohta tulee tohtori kohti. Vaihdettiin hämäykseksi kiinnipitäjää. Ei auttanut. Ei auttanut sekään, että sisko seisoi vieressä. Eikä se, että Legolle on kotona opetettu pistäminen. Joskus joku eläinlääkäri ehdottikin, että voisiko omistaja pistää, koska ongelma on selvästi eläinlääkärissä eikä piikissä...En pistänyt, siedätettiin ponia sen sijaan lääkäriin, ihan ok menestyksellä. Paitsi ettei ulottunut siedättyminen lääkäristä tälle reissulle eikä edes edelliselle. Mutta taas oli porkkana taskussa ja lääkäri sai sen ponille syöttää. Se oli ponista parasta koko reissussa. Viimeksi Viikissä poni päätti, että eläinlääkäri best, koska sillä parhaat porkkanat ja niin se halusi seurata sitä setää joka paikkaan.
Rokotusten jälkeen Venda sai kevyen rentoutuksen ja siirryimme sisätiloihin. Poni pääsi mukaan, ikäänkuin testimielessä. Ei arvostanut. Varsinkaan shock wave laitteen pitämää ääntä ulos työntyneistä silmänvalkuaisista päätelleen. Yhdet ripulit, pala porkkanaa ja oltiin kavereita taas.
Parasta tietysti se, että Vendan selkä on parantunut ja viittä vaille valmis. Vielä pari viikkoa hissukseen ja sitten asteittain takaisin treeniin. Vendahan ei viimeiseen pariin viikkoon ole enää välittänyt mistään otetaan kevyesti jutuista, joten onnea meille siinä suhteessa. Kiva kuitenkin, että ollaan tässä pisteessä.
Toiseksi kivointa oli taas huomata, miten itsevarma tyyppi Vendasta on kasvanut siitä huolimatta, että olen tällainen hössö. Kentän laidalla oli iso valkoinen pressu ja se jännitti. Koska se jännitti Vendaa, Venda halusi mennä katsomaan sitä lähempää. Koska se oli edelleen epäilyttävä, halusi Venda ottaa sen suuhun. Pakenemisen ja riekkumisen sijaan Venda pörisi, oli vähän jännittynyt, mutta eteni kohti tuntematonta eikä se kohta enää ollutkaan yhtään jännä tai pelottava juttu. Venda teki kaiken tämän itse, ilman ihmisen myötävaikutusta, vaikka ihminen löysän narun päässä olikin ja lähinnä salli hevosen päättää mihin mennään ja, mitä siellä tehdään. Näin Venda suhtautuu (ja on aina suhtautunut) muihinkin outoihin asioihin ja se on hyvä. Olen ylpeä.
Pieni miinus ihan kivaan päivään Legon illasta noussut kuume. Yleensä rokotuksella ei ole ollut vastaavaa vaikutusta, toivotaan että menisi nopeasti ohi.
- J
Ei kommentteja