Kentällä

Kotiutuminen uudelle tallille kävi yllättävän kivuttomasti vaikka ensimmäisestä yöstä odotettiin Vipsulle unetonta ja Jennylle se sitä totisesti olikin. Jennyllä oli hirveä stressi ajatella Vipsua taivasalla tuulessa ja tuiskussa - miksi takatalven piti iskeä juuri nyt? Aamulla ensimmäisenä mielessä oli Viba, ja jotta päivä lähtisi käyntiin, oli lähdettävä tarkistamaan lapsen vointi.

Tallilla kaikki oli hyvin ja tallinomistaja Satu kertoi Vipsun heränneen aamulla pihatosta. Mikä helpotus. Hetkittäin, kun ihmiset eivät olleet lähietäisyydellä häiritsemässä, Viba ja Netta näyttivät tulevan toimeen keskenään. Herttaisinta kaikessa oli kuitenkin Viban suhtautuminen emäntäänsä. Vesivehmaalla Viba oli itsenäinen ja jokseenkin välinpitämätön, mutta nyt Viba ei saanut Mamysta tarpeekseen. Uudessa paikassa oli yksi tuttu ja turvallinen asia.

Koska Vipsulla seurueineen oli vain kuukausi aikaa hyödyntää uuden tallin kaikki hienoudet, treenaaminen alkoi heti. Odotimme Vibalta hermostunutta hötkyilyä, pientä sinkoilua ja paljon pomppuja, mutta mitä saimmekaan: Rennon ja yhteistyökykyisen hevosen, joka ei juuri jaksanut pomppia ja kiljahdella - edes juoksutettaessa. Yhtäkkiä Viban laukannostot olivat muuttuneet siisteiksi ja ristilaukka kadonnut. Ravissa oli nähtävissä epäpuhtautta, jonka ajattelimme johtuneen ensimmäisen päivän revittelystä ja liukastumisesta. Myös kylmyys saattoi purra lihaksiin eritavalla, kun tarhassa oltiinkin yhtäkkiä 24/7. Sama saattoi selittää myös rauhallisuuden. Pahin energia purkautui tarhassa, kaverin kanssa juoksennellessa. Työskentely oli Viban kanssa mystisen ihanteellista ja myös Jenny alkoi nousta satulaan yhä useammin.

-J