Kulunut viikko on ollut erinomainen. Viba on rento ja viihtyy selvästi. Tarhakavereista on tullut ylimpiä ystävyksiä, raastaa sydäntä erottaa ne. Mutta ei huolehdita siitä vielä.
Viban treenaus on yhä enemmän pitänyt sisällään ratsastamista. Puhtaasti siksi, että se on niin kivaa ja siksi, että nyt on niin hyvä kenttä alla. Myös Jenny on ratsastanut hieman enemmän. Mikä parasta, Jenny on hypännyt. Ainoa tavoite, joka huhtikuulle tuli asetettua, on siis saavutettu.
Viballa on hypätty kuluneen viikon aikana useampaan otteeseen. Viba rakastaa hyppäämistä, mutta on silti oppinut kieltämään. Lintsaaminen, sitä tekee kaikki. Myös Ville.
Porukassamme vallitseekin ilmapiiri, jossa asiat etenevät vain jos muut eivät anna vaihtoehtoja. Se on auttanut Jennyn takaisin ratsaille ja nyt se auttoi Villen takaisin Vipsun selkään. On ymmärrettävää, ettei parin kerran ratsastuskokemuksella ole mukavaa, jos alla on hevonen, joka ei ohjaudu ja tuntuu muutenkin huteralta. Siksi Ville kaikesta huolimatta onkin ollut reipas poika.
Kuluneella viikolla Jenny istutti Villen takaisin Viban selkään ja kyhäsi kentälle pienen esteen. Tuon esteen yli olisi päässyt ihan normiravissa sen kummempia loikkimatta, mutta Viba hyppäsi varmuuden vuoksi. Eikä siinä mitään, harjoituksen tarkoitus oli parantaa molempien, sekä Villen että Viban, tasapainoa.
Yrityksiä esteen ylittämiselle tuli reilu kymmenen, ylityksiä yksi. Onhan sekin jotakin. Oli vaikea sanoa, kumpi ohjasi ohi esteen, Ville vai Viba, mutta Jenny väittäisi että ensimmäinen. Huonosta estemenestyksestä seurasi kuitenkin pari hyvääkin juttua...
Ensinnäkin, Ville ei keskittynyt istuntaansa yhtä huolella kuin yleensä ja istui vahingossa paremmin kuin ikinä. Lisäksi parivaljakko ravasi monen monta kierrosta. Ja mikä parasta, Viba meni, minne Ville ohjasi. Ville siis ohjasi - sekin on edistystä.
Toiseksi, koska esteiden ylityksestä tuli kieltäytymisharjoitus, Jenny joutui korjaamaan tilanteen. Jenny oli siis pakotettu kiipeämään Viban selkään ja tekemään sen, mihin ei ajatellut vielä olevansa valmis - hyppäämään. Ajatus siitä, että Ville ohjsi ohi esteen sai vahvistuksen. Viba ei kieltänyt enää.
Saimme taas huomata, kuinka suunnattomasti "ravurimme" rakastaa estehyppyä. Moottori otti melkoiset kierrokset ja Jenny sai taas kerran elämänsä kyytiä - nyt kaikessa hyvässä. Laukka, jonka Viba valitsi askellajiksi, oli vauhdikas, mutta tasapainoinen ja hallittu - vaikka etenikin hetkittäin sivusuunnassa. Laukka kesti juuri sen aikaa, kun Jenny antoi sen kestää. Taas kerran kaikille jäi parempi kuin hyvä mieli.
Viikon päätteeksi Viba ja Tytti esittelivät vielä oman versionsa esteistä. Tuntuu, ettei Vipsu voi saada hyppäämisestä tarpeekseen. Harmi vain, että Viba oli hieman jäykkä, joko edellisistä harjoituksista tai sitten muusta mystisestä syystä. Jäykkyydestä seurasi jälleen, pitkästä aikaa, ristilaukka. Muutoin hypyt sujuivat hienosti. Laukka ei aivan miellyttänyt Tyttiä, mutta laitamme senkin Viban jäykkyyden piikkiin. Lihashuoltoon täytyykin kiinnittää jatkossa tarkempaa huomiota.
-J
Hieno blogi selkeällä tekstillä :_)
VastaaPoista