Jennyn onni on, että oikuttelut eivät ole sattuneet hänen ratsastusvuorolleen. Viba on ollut itse tyyneys ja yhteistyö näiden kahden välillä syvenee hidasta mutta varmaa vauhtia. Tytillä sen sijaan ei ole ollut aivan yhtä hyvä tuuri tammamme fiilisten kanssa. Ratsastus on ollut enemmänkin vääntöä kuin rentoa nautintoa. Mutta kuten olemme analysoineet, näitä päiviä tulee. Ja on puhdas tosiasia, että Jenny ja Tytti vaativat Vibalta kovin erilaisia asioita - Jenny ei vaadi juuri mitään, kun Tytti sen sijaan tekeekin jotain.
Ja eihän Jennyn ja Viban yhteistyö aivan saumatonta ole. Siinä, missä Tytti saa Viban hidastamaan, Jenny ei. Jennyn tehtävänä on maasta käsittely ja käyntityöskentely selästä käsin - paitsi korvien välin, eritoten polven takia. Mutta kun kukaan ei ole valvomassa, Jenny ei voi vastustaa kiusausta.
Jennyn ja Viban treenit menivät viime viikolla kertakaikkisen loistavasti. Fiilis oli niin hyvä ja hevonen niin rento, että Jenny päätti kokeilla ravia. Kokeilu sijoittui hetkeen, jolloin treeni olisi pitänyt lopettaa. Lopettaa siksi, että hevoselle olisi jäänyt hyvä mieli ja siksi, että Jennyllekin olisi jäänyt hyvä mieli, mutta ei...Jenny pyysi ravia ja saikin sitä.
Ravissa ei sinänsä ollut suuria ongelmia. Viba ei yrittänyt ryöstää eikä se ollut lähdössä mihinkään. Viba vain näki tilaisuuden vähän päästellä. Koska Jennyn polvi ei edelleenkään ole keventämis- tai kevytistunta kunnossa, tuo päästely tuntui entistä epämiellyttävämmältä ajatukselta. Vibassa on se hyvä puoli, että se antaa kiinni. Kuten aiemminkin mainittu, Viba pysähtyy, mutta liike ei lopu. Ainoa vaan, että Viba ei pysähtynyt, liike kyllä hidastui, muttei vähentynyt. Viba on esittänyt ratsuhistoriansa aikana hienoa passagea, mutta nyt tahti oli kateissa ja koottu ravi oli epämääräistä tikitystä. Aiemmin saavutettu rentous oli tiessään.
Olemme harjoitelleet tiiviisti lännenratsastuksesta tuttua "yhdenkäden pysäytystä". Emme saisi tehdä sitä vielä käyntiä kovemmasta vauhdista, koska tasapainomme ei ole vaaditulla tasolla, mutta Jenny ei keksinyt muutakaan. Onni on, että kukaan ei sotkeutunut jalkoihinsa.
 |
| Tässä pysäytyksen onnistunut versio käynnistä, käsistä huolimatta =) |
Kun raviepisodi oli takanapäin, Viba siirtyi välittömästi takaisin rentoutuneeseen mielentilaansa. Ihmeellistä. Aikaisemmin Viban kanssa rauhoittuminen mokoman tilanteen seurauksena olisi ollut kaukainen haave. Mutta hyvä näin. Jenny ymmärsi virheensä ja päätti jatkossa yrittää malttaa mielensä, vaikka laukka siintääkin jo haaveissa ja kuukauden tavoitteeksi on asetettu esteet. Vaikka se olisi vain yksi este, Jenny haluaa olla kuun loppuun mennessä riittävässä kunnossa.
Mutta takaisin Tyttiin ja Vibaan. Niissä treeneissä on hiki lentänyt, savu noussut korvista ja pitkä hevosen kieli ollut "all over the place". Ensimmäinen treeni oli fiasko monestakin syystä. Eniten ehkä siksi, että kentällä ja sen ympäristössä oli liikaa asioita:
Riekkuvat teinitytöt oli näistä se ensimmäinen ja kova äänisin. Harrastamisen pitääkin olla hauskaa, mutta kontrolloimaton sekoilu ei ehkä ole kenenkään etu. Josko se on ihan turvallistakaan. Tytöillä oli kentällä nuorehkon oloinen hevonen, jota he juoksuttivat irrallaan. Välillä tytöt ottivat ohjat käsiinsä ja juoksivat kentällä olleita esteitä hevosen kanssa. Harmi vaan, että toisen tytön ponnistus ei ollut yhtä ilmava kuin toisen ja tyttö mätkähti kolinalla kanveesiin. Niin tai näin, Vipsua tämä älämölö ihmetytti, Jennyä vitutti ja mitä ikinä Tytti tunsikin, hän piti sen visusti sisällään. Hetken jo näyttikin, että tytöt tajusivat väistyä harjoittelun tieltä, mutta turha oli se toivo. Tytöt kävivät kääntymässä tandemina jossakin ja palasivat huutamaan hyvin pian.
Ilman riekkuvia teinejäkin ihmetystä olisi riittänyt. Tallilla on monen monta ravuria. Ravureilla kärryjä ja ravureilla treenareita. Ihanaa vaihtelua ja Jennylle mielenkiintoista seurattavaa. Viballe sen sijaan ravikärryjen kolina ja eteenvaljastettu hevonen tarkoittavat jotain ihan muuta. Kenties hiitti siintää mielessä tai muuten vaan olisi mukava päästä juoksemaan. Kärryt ovat kuitenkin takuuvarma tunnelman pilaaja. Viba ei keskity mihinkään muuhun kuin valjakkoon joka lähti jonnekkin, tuolta ne taas tulevat ja sinne menevät, missä ne ovat, mitä miksen voi mennä mukaan. Tytti sai siis melkoista kyytiä. Ei, Viba ei taaskaan lähtenyt käsistä. Viba tikitti, pyörähteli ja oli poissaoleva hössö. Niinpä me yhden pienen onnistumisen jälkeen luovutimme. Ainakin hiki oli noussut pintaan ja hyvä, että Viballa on hikitreeniäkin. Jennyn "laiskottelu" tarjoaa sitten sopivasti palauttavaa liikuntaa.
Sanottakoon nyt vielä, että kaikesta huolimatta ravurit ovat tallin rikkaus, teinitytöt eivät.
-J
Ei kommentteja