Kauaa Jenny ei ehtinyt tallin pihassa ihmetellä ympärillä kirkuvia lapsia, kun Viba jo kurvasi pihaan. Varusteet pois ja tarhaan tutustumaan. Tarhassa odotti vanhempi herrasmies. Vipsu ja suokki herra hörähtivät toistensa sieraimiin ja poistuivat yhdessä auringonlaskuun. Sillä hetkellä Jennyn valtasi lämmin tunne.
Seuraava aamu ei kuitenkaan valjennut aivan yhtä kirkkaana. Jenny on tottunut vastoinkäymisiin, mutta illan tapahtumat olivat silti hieman liikaa. Jennyn puhelin alkoi soida iltapäivällä. Suokkiherran omistaja oli kovin huolissaan Viban käytöksestä ja siitä, kuinka käytös vaikutti hänen hevoseensa. Jenny lähti tallille heti. Tallilla vallitsi kuitenkin rauha ja harmonia, kun Jenny pääsi paikalle.
Ilmeisesti Viba oli mennyt hämilleen uudessa paikassa jäädessään yksin tarhaan. Se oli juossut ympäri tarhaa ja hirnunut mennessään. Jennyn mielestä se oli ihan normaalia ensikäytöstä uudessa paikassa, eikä Jenny kovasti osannut huolestua. Samalla Jenny ymmärsi toisen hevosen omistajan huolen. Toinen omistaja oli huolissaan siitä, kuinka hänen vanhuksensa saattaisi juosta myös ja rikkoa jo valmiiksi huonossa kunnossa olevat jalkansa. Mitä siihen siis sanomaan. Jenny toivoi, että hevosten käytös ymmärrettäisiin, mutta ymmärsi itse samalla sen tunteen, joka toisen mieltä kaiversi, sillä Jennyllä menee herkästi Vipsun kanssa yöunet. Huoli on pienestä suuri.
Välikohtaus aiheutti melkoisen puhelinrallin. Kaikki soittelivat ristiin ja Jenny jäi välikäteen. Jennyn huoli Viban yksinjäämisestä kasvoi sietämättömäksi. Lopulta asia saatiin ratkaistua illan myöhäisinä tunteina siten, että meille niin mieluinen herrasmies lähti ja tallinomistaja haetutti oman hevosensa tilalle.
Nyt Viballa on tarhakaverina Friisiläispoika. Aivan yhtä auvoista näiden kahden elämä ei ole, mutta kyllä se siitä. Friisiläinen on tehnyt kaikkensa esitelläkseen itsensä Viballe. Pullistelulla ei ole rajoja. Kaksi ensimmäistä päivää meni ihan elvistellessä.
Sekasorron keskellä Viban rutiineita on ollut haasteellista toteuttaa ja Vipsu on saanut pari ihan totaalista lepopäivää. Suurempia pomppimisia siitä ei onneksi ole seurannut. Käytössämme ei tällä hetkellä ole kenttää, joten olemme tehneet harjoitteita pellolla. Pohja on periaatteessa ihan hyvä ja jokaisella pitäisi olla mahdollisuus ratsastaa sänkipellolla. Pohja on kohtalaisen turvallinen, vaikka kiviin on syytä varautua. Yleensä pellolla on tilaa hieman irroitella ja laakeat epätasaisuudet kehittävät tasapainoa.
Toivomme kuitenkin, että kentän käyttö vielä järjestyy, sillä remonttivaiheessa sekin on korvaamaton. Kenttä siis. Tietysti jos on maneesi niin vielä parempi, mutta ollaanpa realisteja.
Kuten aiemmin tuli mainittua, hankinnassa oli hackamoret. Ne on nyt ajettu sisään. Työlästä, sanoi Tytti. Ei ohjaudu, meinasi Jenny. Vaan olipa päivässä niin monta muuttujaa, ettei yhden päivän ja tunnin testailulla vielä paljon pääse sanomaan. Tärkeää onkin, että muutokset ajetaan rauhassa sisään ja niille annetaan mahdollisuus. Yhtälailla jos arvio on väärä, tulee ratkaisusta ymmärtää luopua.
-J
 |
| Hackamore hyvä, jalustin huono. |
Ei kommentteja