Hiekkakertymä

Tuo pirullinen paholainen hiipi kiusaksemme. Olen syksyisin syöttänyt Vipsulle, skitsofreenisena varmuuden vuoksi ja manatakseni demonit, psylliumkuurin. Ennaltaehkäistäkseni katastrofia, jota kutsutaan hiekkaähkyksi ja ennen ähkyä, hiekkakertymäksi.

Syntymekanismi on yksinkertainen. Hevonen syö hiekkaa ja hiekka jää paksusuoleen. Hevonen saattaa syödä hiekkaa tai muuta maa-ainesta tarkoituksetta, esimerkiksi maasta syötettävän heinän mukana. Toiset syövät sitä tarkoituksella, koska pitävät sen mausta. Toisille se on aktiviteetti kaverin tai tekemisen puutteen vuoksi.

Raja-arvona kertymälle pidetään 15x5cm suuruista hiekkakokoonpanoa. Vipsulle hiekkaa oli kertynyt 35x6cm. Papereissa lukee mittava kertymä. Lääkäri kuitenkin lohdutti, että yleensä hevoset alkavat oireilla vasta paljon myöhemmin, tai omistajat huomaavat oireet vasta myöhemmin. Kun hevoset päätyvät klinikalle, hiekkaa on kuulemma yleensä moninkertainen määrä. Tämä oli lienee tarkoitettu hysteeriselle lohdutukseksi.

Huomasin alkuviikosta, että hevosen silmissä on samea katse. Vipsu oli jotenkin kärttyisä. Tiesin heti, ettei kaikki ole hyvin. Mittasin kuumeen, ei lämpöä. Summailin oireita, joita olin näkevinäni. Ympärillä kaikui taas tuttu epäilyksen ääni: "Ei sillä mikään ole", "kunhan kiukuttelee". Laskeskelin, että Vipsu oli ollut jo edellisviikolla jotenkin määrittelemättömästi "ei oma itsensä".

Sitten Vipsu potkaisi Villeä. Osumia ei tullut, mutta jos hevonen, joka ei potki, näkee asiakseen huitaista ihmistä, jonka kanssa on tullut aina toimeen, on syytä huolestua. Mietin, mitä taustalla voisi olla. Hevonen potki, se oli kärttyisä, silmissä apaattinen katse. Hevosella ei ollut lämpöä ja se söi normaalisti. Lanta oli löysempää kuin yleensä. Jotain vatsassa? Ruokintaa oli muutettu muutamia viikkoja sitten. Mielessä kävi, ettei ruokinta sopinut. Mutta olisihan oireet sitten tulleet jo aiemmin. Mielessä kävi nyt toisen kerran hiekkakertymä.

Lopulta Vipsu ripuloi. Soitin Hyvinkään hevossairaalaan. Sain ajan perjantaille. Hevosen esitiedoissa lukee kliinisestä tutkimuksesta, että hevonen vaikuttaa terveeltä. Lääkäri sanoi, ettei hevosen ulkoisessa olemuksessa mikään viittaa oikein mihinkään. Hevonen vaikuttaa terveeltä, mutta otetaan minun mieleni rauhoittamiseksi röntgen jos haluan. No otetaan!

Märät pierut kasvoivat isoksi vetiseksi ripuliksi =/

Tulos oli pelätty ja odotettamani. Yleensä kertymä näkyy molemmissa kuvissa, nyt vain toisessa, mutta siellä se oli. Saimme vuolaat kehut, kun toimimme niin ripeästi ja ennakkoluulottomasti. Kyllä, minä tunnen hevoseni. Ja vaikka kohteliaasti kerta toisensa jälkeen kuuntelen ohjeet, mietteet ja arvostelut, lähtemättä sen suurempaa numeroa itsestäni ja tietämyksestäni tekemään, niin tässä se taas nähtiin. Kyllä, nyt aion kehua ja kiittää itseäni oikein ärsyttämiseen asti. Tosin teen sen oman blogini hiljaisuudessa. Kun olen sen nyt sanonut, voin taas vaieta.

Vipsukin odottaa röntgeniä uteliaana.

En syytä ketään siitä, etteivät tulkinneet hevosen olemusta ja käytöstä, kuten minä tein. Tottakai hevoseni on minulle läheisempi, mutta ennen kaikkea oireet ovat helposti tulkittavissa toisellakin tapaa. Kun hevonen osoittaa mieltään hoidettaessa, on helppo ajatella sen olevan tottelematon, testaavan tai muuten vaan kiukuttelevan. Koska hevoset tekevät niin. Minullekkin sanottiin, että ainahan se on kiukutellut. Kyllä, mutta nyt se kiukutteli eri tavalla (Nimittäin, kun satulavyötä kiristin.). Taas kerran pitää muistaa, etteivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin hevosten maailmassa väitetään olevan vaan sävyeroja löytyy. Kaikki ne kauniit harmaat. Ja niitä harmaita tutkiskelemalla ne vastaukset löytyvät!

Vipsu ei turhia stressaillut vaan otti päikkärit.

Hyvinkään hevossairaalalla ei ollut viikonloppupäivystystä, joten normaalista poiketen, sain potilaan kotiin letkutuksen jälkeen. Letkutus on siis eräänlainen vatsahuuhtelu nenämahaletkun kautta. Siinä psylliumia ja magnesiumia pumpataan suoraan vatsaan ja ne sitten laittavat hiekat liikkeelle. Hevonen usein kipeytyy tästä, kuumeilee ja ähkyoireet voivat tulla hyvin voimakkaina. Se asetti minut tietynlaiseen toimintavalmiuteen, jonka voimalla jaksoin valvoa viikonlopun läpi. Torkahtelin toki tunnin jaksoissa, mutta olin aina tuon tunnin päätteeksi tikkana hereillä.

Tässä kohtaa ei ollutkaan enää kivaa. Ensimmäinen huuhtelu edessä.

Tässä kohtaa täytyy lausua suurin mahdollinen kiitos tallimme omistajille. He tarjosivat minulle mahdollisuutta nukkua tallin viereisessä saunamökissä. Lisäksi he virittivät Vipsun karsinaan kameran, jonka kautta saatoin yöllä seurata hevoseni kamppailua ja tarvittaessa rynnätä avuksi.

Elämäni jännin leffa..ja se jatkui koko yön.

Ensimmäinen yö oli kriittisin heti letkutuksen jälkeen. Mutta se sujui hyvin. Lämpö ei koko viikonlopun aikana kohonnut kuumeeksi asti. En silti pystynyt hengittämään. Enkä nukkumaan. Enkä syömään. Typerää ajaa itsensä aivan piippuun, mutten tuntenut itseäni nälkäiseksi enkä väsyneeksi. Sunnuntaina huomasin, että kroppa ei toiminut ihan täydellä teholla, mutta se toimi.

1. erä psylliummelassisotkua

Viikonloppuna kotihoitona olivat 15 minuutin kävelylenkit sekä isolta tuntuvan psylliumannoksen juottaminen. Jotta hevosen mieli olisi virkistynyt, tuo 15 minuuttia käveltiin tietä pitkin. Käytös osoitti, ettei hevonen ollut kuolemassa. Vipsu hyppi pystyyn, loikki ja pyörähteli, kuten se on aina tehnyt. Rasittavaa narun toiselle päälle, mutta selvästi nautinnollista toiselle. Kuvailemani ei siis ollut sellaista paniikin omaista vaan ilottelevaa. Ikävin osuus oli tuo psylliumlitkun juotto. Onneksi maailmassa on melassisiirappia. Ja sen seassa Vipsu juo tai syö mitä tahansa. Lisäksi Vipsu sai karsinaan kaveriksi rakastamansa heinäverkon. Vaikka heinää oli maassa ja verkossa, niin verkosta se piti syödä. Koska jotkut jutut vaan maistuu paremmalle tietyllä tavalla nautittuna.

Taitaa litku maistua..

Maanantaina poni piti jättää tulevaksi viikoksi takaisin sairaalaan. Lääkäri varoitti, että mennee koko viikko, ainakin torstaihin asti. Kun sitten tiistaina röntgen paljasti hiekan poistuneen, en olisi voinut olla onnellisempi. Kaikki laskua myöten yllätti positiivisesti. Pakkasimme ponin autoon ja kiipesin sinne sekaan vielä itsekkin sitä rakasta heinäverkkoa virittelemään. Sitten tapahtui jotain todella odottamatonta. Kuului rysäys ja samalla traileri heilahti voimakkaasti. Vipsu pysyi kompuroinnista huolimatta jaloillaan. Minä kaaduin seinää vasten. Ihme, ettei jalka mennyt solmuun, koska sille vähempikin riittäisi. Nopeasti tajusimme, että meihin törmäsi jokin.

Pihalla syylliseksi paljastui toinen auto+traileriyhdistelmä. Täti oli päättänyt oikaista lävitsemme. Ja kaikki vauriot tietysti meidän lainatrailerissamme. Hyvä silti niin. Traileri teki tehtävänsä ja suojeli sitä arvokkainta. Silti, noloa palauttaa traileri tölvittynä. Vaikka vika ei ollut meidän ja syyllisen vakuutus korvaisi vahingon, niin noloa se oli silti. Eikä trailerin omistaja mitenkään iloinen tietenkään ollut. Vaikka me hoidimme selvittelyt ja vahinkoarviot ynnä muut, niin oli siitä silti vaivaa omistajallekkin.

Jotta viime aikainen elämämme täydellinen katastrofi ei jäisi vaillinaiseksi, oli lähes selvää, että jotain oli vielä odotettavissa. Hiekkakertymä huomattiin ennen varsinaista oireilua ja kauan ennen hiekkaähkyä. Se saatiin hoidettua nopeammin kuin oli ajateltu ja hevonen ei oireillut pelätyllä ja odotetulla tavalla. Kaiken kaikkiaan siltä osin asiat menivät nappiin. Pienenä mutkana matkassa oli tuo parkkipaikkakolari. Kotiin paluu sen sijaan ei sujunut aivan toivotusti. Vipsu teloi samaisen takasensa, joka juuri oli paranneltu. Aiemmin jalassa oli tulehdusta kintereessä olleen vekin vuoksi. Saman vekin, jota epäiltiin Vipsun potkimisen aiheuttajaksi, vaikka sittemmin tulkittiin myös hiekkakertymän oireeksi. Vekki parani ja turvotus laski. Nyt jalassa oli kuitenkin sääriluun päällä melko mojova reikä. Pahassa paikassa ja pahan näköinen.

Ihanaa. Mätää X(

Lähtöisin tästä..

Päälle betadine kääre.

Valkoisella normi siteellä kiinni ja suojaksi päälle itseliimaantuva side.

Nyt olen varma, että tuo jalka ottaa ja mätänee pois. Näinköhän nukun tälläkään viikolla.

-J

Ps. Hyvinkään hevossairaala aloittaa taas päivystävänä hevossairaalana. Mahtava uutinen!