Ratsastamista on ollut turha edes ajatella. Kyllä sitä kokeiltiin, mutta Jenny ei päässyt kentälle. Ja vaikka olisi päässytkin niin ei voi sanoa, että kenttä käyttökunnossa oli. Kenttä on yhä vaan paksun peilijään peitossa. Radasta poiketen kenttä muistuttaa kyntöpeltoa epätasaisuudessaan. Kenttä on siis kova, epätasainen ja liukas. Olisiko sittenkin pitänyt suosiolla jäädä sinne maneesitallin turviin!?
Ajamisessakaan ei ole ollut mitään mieltä. Rata on paikoittain paksun, vaikkakin tasaisen, peilijään peitossa. Silloin, kun mennään hana auki, usko ja luottamus teräviimpiinkin hokkeihin horjuu. Ja jos nyt hokki jäähän vielä pureutuisi, mutta sitten on kaikki ne nivelet ja jänteet - jaloissa ja selässä. Mielellään sitä hevosensa pitäisi pitkästä aikaa terveenä.
Kääntöpuoli ajamattomuudella on se, että vaikka jalat toimii niin pää ei. Kun vihdoin suurinosa radan jäästä oli jäänyt ainakin hetkellisesti syystalven historiaan, päätimme kokeilla ravipätkää. Pitkälti ei juoksemaan päässyt, mutta muutama pätkä tuohon vajaan mailin radalle kuitenkin mahtui. Vipsuhan otti niistä pätkistä täyden ilon irti. Kaikenkaikkiaan Vipsu oli lenkillä tosi rento. Ei kädelle painamista eikä sen kummempia kummasteluja. Ensimmäisellä kierroksella hölkkä oli todella rentoa ja tuntui, ettei ohjia oikein tarvi edes pidellä.
Toisella kierroksella sitten mentiin. Pitkän ja peilijäisen pätkän jälkeen annoin Vipsulle luvan ravata. Pari askelta nätisti ja sitten kaasu kiinni. Suora päättyy melko jyrkkään mutkaan, joka nousee pitkään loivaan mäkeen. Sain Vipsun mutkassa joten kuten kiinni. Lähinnä sain ohjat järjelliseen otteeseen. Vipsu ei tästä pitänyt. Kostoksi se nosti etujalat ilmaan ja ampaisi melko monimetrisella kenguruloikalla täyteen vauhtiin. Siinä kohtaa minä jo huusin. "Nyt perkele hevonen KUNNOLLA, se on Mamy rattailla! HALOO!!!"
Ville repeili vieressä. Tietysti, koska miehet tykkää mennä reikä päässä. Ja onhan se hevonen hienon näköinen, kun se oikein pullistelee ja esittelee voimiaan. Hetkellisestä sekoilusta huolimatta tilanne oli koko ajan hallinnassa. Vipsu ei varsinaisesti lähtenyt ryöstämään, koska se kuitenkin antoi oikeastaan heti kiinni. Taisi vain testailla, missä Mamyn rajat kulkee.
Mamyn rajat kävi lähellä. Sen verran joutui tilanteessa riuhtomaan, että selkä kramppasi jumiin ja kädet veti järkyttävälle tärinälle. Vipsu sai hölkätä mäen ylös, mutta loppulenkki käveltiin. Tahti oli seuraavat kilometrit reipas ja ravia kysyvä.
Viimeinen kierros kympin lenkistä käveltiin päinvastaiseen suuntaan. Idea, jonka olisi voinut jäädä saamatta. Vipsu oli ollut jo jokseenkin väsähtäneen oloinen ja se oli yrittänyt oikaista kotiin pariin otteeseen. Nyt se sai kuitenkin uutta virtaa kaikista pelottavista peikoista kuusten juurilla. Lue kivistä. Kiemurtelimme radan laidasta toiseen, koska se peikko oli kuitenkin aina edellistä pelottavampi siellä seuraavan kuusen alla.
Kotipihan portilla vedettiin hepulit, jotka Jenny oli osannut ennakoida. Ville oli pudotettu kärryiltä talutustehtäviin onneksi jo hyvissä ajoin. Tallin kulmalla savutti palava kasa heinää. Siitä sitten saatiin aikaiseksi ihan virallinen sinkoaminen. Samainen kasa oli ohitettu jo lähtiessä, mutta Vipsun vasemmalla silmällä on taipumus pelätä tietynlaisia asioita oikeaa silmää enemmän ja toisin päin. Siinä kotiportilla on nimittäin vanha ovi. Ovi ei pelota mennessä, mutta tullessa siitä on otettava vielä viimeiset tykytykset.
Erityismainintana haluan kuitenkin kehua hevoseni yletöntä rauhallisuutta lenkin aluksi. Ei riuhtomista, kun väki pakkautuu kärryille ja sitten vielä pari kilometriä ihan järkevää pätkää. Hyvä Vipsu. Hevosen yleisilme on muutenkin onnellisempi. Tarhakaveri teki ehkä tässä kohtaa tarvittavalla tavalla tehtävänsä.
Niin, Vipsu ei ole enää yksin. Nyt sillä on kaverina poni, jonka Mamylla on kanssa jalka rikki. Saavat pollet rentoilla tarhassa porukalla ja vertailla emäntiensä vammojen laatua.
-J
 |
| Facebookin talvisten hevoskuvien ja joulun toivotusten inspiroimana rakensin hieman realistisemman "kortin". Vaikken Joulua itse vietä, toivotan kuitenkin kaikille rauhallisia pyhiä ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! |
Ei kommentteja