Kuka pelkää pimeää

Tänään putosin kärryiltä - melkein. Lauseen toisessa, vertauskuvallisessa merkityksessä, useita kertoja.

Ajotaukoa on kertynyt muutamia päiviä. Vipsu ansaitsi pari ihan tyystin vapaata päivää tiukan treeni rupeaman jälkeen ja hieronnankin kunniaksi kevennettiin. Sen sai tuntea nahoissaan Iina. Olisinpa ollut kaukaa viisas ja väsyttänyt Vipsun mukavaksi. Ehkä ensi kerralla. Onneksi ja toivottavasti Iina ei ole lannistuvaa tyyppiä. 

Pitkät päällä.

Eilen oli Iinan päivä ja tänään pakkasten kovettamalla radalla piti olla meidän treenipäivä. Vipsulla oli virtaa pelottavan paljon. Tiesin jo tallissa, että tänään Jennyn pientä päätä koetellaan. Ja, kun nyt viittaan ongelmiin, joita kuvittelin olevan odotettavissa, muistan mainita, että nämä meidän "ongelmat" ovat juurikin sitä - Ongelmia lainausmerkeissä. 

Tänään Jennyn meinasi syöstä raiteiltaan liikkeelle lähtö. Kun Vipsu irtosi riimunnarusta, se lähti peruuttamaan raivoisasti. Ainoa suunta, jota Jenny ei osannut ennakoida. Vipsu nimittäin ei peruuta herkästi eikä mielellään. Nyt se laski perän alas, jännitti takapäänsä ja sitten mentiin. Ennen takana häämöttävää seinää Jenny keksi komentaa hevosta sen verran, että saatiin aikaiseksi pieni loikka eteenpäin. Vieressä istunut Ville riuhtaisi ohjat omiin käsiinsä. Yleensä se menee toisinpäin. Ville ajaa ja jos Jenny on kyydissä niin nalkuttamisesta ei tule loppua. "Pidä ohjat kädessä"! "Tasainen tuntuma"! "Mitä sä teet"! "Katso menosuuntaan"! "HILJENNÄ"! Yleensä Ville ajaakin nykyään omia aikojaan. Jenny on ulostettu huutamaan radan varteen.

Mutta tänään Jenny oli rattailla kyytiläisenä eikä kuskina, kuten oli ajatellut. Vipsu rentoutui kilometrin kävelyn jälkeen. Korvat pyöri päässä yhtä rytmikkäästi kuin käynti kärryjen edessä. Pari kertaa Vipsu kokeili, josko ravattaisiin sittenkin, mutta tuli nopeasti itsekkin tulokseen, ettei juokseminen kivikovalla koppuraisella radalla ole ollenkaan kivaa. Näin hevonen oli helppo ohjattava ihan vain ääntä käyttämällä.

Viiden kilometrin kohdalla väki kärryillä oli joko jäätynyt pystyyn tai väsähtänyt muuten vaan ja keskittyminen oli merkittävästi häiriintynyt. Sitä teettää juoruileminen. Sen perimmäinen tarkoitus lienee oli saada jännittynyt Jenny relaamaan, mutta mihin se johti?

A) Hevonen nukahti. Yhtäkkiä se säpsähti hereille, minkä seurauksena kärryn reunalla keikkunut ja puhelinta räplännyt Jenny meinasi jäädä kyydistä.

B) Hevonen huomasi väen kärryillä väsähtäneen ja kaipasi lenkki seuraa. Laskelmoitu rykäisi heilautti kärryjä sen verran, että väki heräsi ja Jenny melkein jäi radan varteen.

C) Vipsu tietää, että Mamy pelkää pimeää, erityisesti näitä synkkiä metsäpätkiä, kun ei näe mitään mutta kuulee ja kuvittelee liikaa. Vipsu tietää, ettei menninkäiset pahaa tee, mutta kilometri tolkulla käveleminen ristiin rastiin samoja teitä on tylsää. Niinpä Vipsu päätti järjestää pikku jäynän ja aiheuttaa Mamylle sydärin. Putoa sinne penkalle ja panikoi kotiin nainen.

Päättäkää te. Minulla revähti paikat pelkästä järkytyksestä. Korvien välissä. Nyt menen nukkumaan.

-J