Viski

Tällainen raitis ja takakireä rautakanki harvoin liikuttuu suuntaan tai toiseen, kun alkoholilainsäädäntöä kiristetään. Päinvastoin. Ehkä siksi, ettei asia liikuta minua kuin harvakseltaan ja silloinkin vain kansantaloudellisesti katsottuna.

En pistä vastaan jos viinalla kittaaminen olisi kaikilta osin historiaa tai piilossa muurien, edes verhojen takana. Tietysti niin, että ne samat verhot erottaisivat kittaajan esimerkiksi kittaajan perheestä, koska kyllä, alkoholin käyttö, kohtuullinenkin, jättää pieneen lapseen jälkensä.

Alkoholiangstistani huolimatta joudun kuitenkin toteamaan, että joskus minäkin kallistun kansan äänen kannalle. Jos vaikka haluaisin antaa hevoselleni nimeksi Villa Viban Viski, sen ei pitäisi häiritä ketään. Byrokraatteja vähiten, varsinkin jos suoritan asiankuuluvat ilmoitukset ja maksut ajallaan.

Alkoholistia Villa Viban Viski tuskin tekee muista kuin raviurheilun onnettomaksi masentaneesta omistajastaan. Hevonen ei juokse, rahat on loppu, hevonen syö ja lihoo. Joku saattaa muistaa nähneensä Viskin radalla kerran, kun se laukkasi. Jos pelitositteessa ei ollut satasta enempää kiinni, harmitus ja muistikuvat häviävät. Eivät tuoppiin, mutta ajan kanssa. Todennäköisesti nopeasti.

Sukunimeni on niin tuhannen tavanomainen, että olisi hauska vaihtaa se. Jos Jenny Jägermeisterissa ei olisi pornahtavaa vivahdetta, olisi nimi vaihdettu jo. Olisihan se hienoa, että Viskin papereissa lukisi kasvattajan ja miksei omistajankin kohdalla J. Jägermeister. Tai no, ei se erityisen hienoa olisi. Mutta vivahde kuitenkin, ironiaa ehkä.

Pahasti näyttää siltä, ettei meille synny Viski-varsaa. Vaikka laki sen vielä sallisikin - ja Suomen Hippoksen nimeämissäännökset. Paino sanalla vielä. Hevonen kantaa 11 kuukautta. Kun ensimmäinen pulla on saatu uunista ulos ja saatettu tamma uudelleen kantavaksi, on mennyt jo pieni ikuisuus.

- J