Ajovalot ja mäkitreeni

Viime aikaisista villisikakohtaamisista kauhistuneena kuvittelin, etten kykene asioimaan tallinympäristössä kuin aseistettuna tai valoisan aikaan. Ajatus naapurin radasta oli houkutteleva, mutta pimeällä sinne ei voinut ajatella menevänsä. Paitsi sitten, kun pimeä yllätti. Pimeän yllättäminen, vähän sama kuin autoilija ajaa tieltä, syyttää olosuhteita ja toteaa, että talvi yllätti.

Siinä aikataulun pettäessä ja hevosta hermostuneena valjastaessani silmäilin tallin ikkunasta yhä hämärtyvään iltaan. Vatsasta väänsi. Vipsu oli valjaistaan iloinen. Se oli selvästi ehtinyt jo parin viikon ajotauolla kaivata kärryjen eteen. Katsoin taas ikkunasta. Voi Vipsu, oli jo pimeää. En mitenkään tohtinut kieltää siltä sen kauan kaipaamaa lenkkiä. Kun sain kärryille vielä kaverin, oli myöhäistä perääntyä.

Matka naapuriin ei ole vielä tuntunut näin pitkältä. Oli jo pilkkopimeää. Höpötin hysteerisenä ja kuuluvasti. Mitään varsinaista sanottavaa ei ollut. Ajattelin, että älämölö pelottaa siat pois. Kärsimätön Vipsu otti raviaskelia. Tunnelma oli kuitenkin hyvä.

Ensimmäinen kierros metsäradalla meni kiemurrellessa. Näkyikö lumessa jälkiä? Oli Vipsun vastuulla pysyä radalla ja kulkea hallitusti oikeaan suuntaan. Kierroksen jälkeen tallin väkeä oli ilmestynyt pihalle. Muita havaintoja elämästä ei näkynyt.

Naapurin radalla parasta on aiemminkin mainittu maaston vaihtelevuus. On pitkiä ja loivia mäkiä tai niin halutessaan, reittiä hieman muuttamalla, lyhyitä ja jyrkkiä. Nyt vedettiin muutama kierros sekä että. Pimeydessä lohtua toi Vipsun erinomaiset ajovalot. Onnellinen hevonen sai siat unohtumaan.

Kauempaa katsottuna olisi voinut kuvitella auton olevan tulossa..

Mutta mitä ylemmäs mäessä kohde lähestyi..

..sitä selkeämmin se olikin valjakko.

Takavaloina toimivat Vipsun välkkyvät takajalan heijastimet.

Hikinen, mutta onnellinen.

Lenkin jälkeen "laihana". Ilmiö joka toistuu joka kerta..

Sarkoidista jäänyt arpi on lähtenyt paranemaan erinomaisesti.

Viime viikolla kävimme kokeilemassa naapurin ratsastuskenttää ja laitumia kiertäviä ratsastusteitä. Kentällä kauhisteltiin kaikkea, ratsastusteitä kuljettiin rytmikkäästi ja sivuttain. Silti tästäkin kokemuksesta jäi hyvä mieli. Tänään piti mennä maastoon, mutta sitten joulu yllätti. Ensi viikolla edessä on ensimmäinen yhteinen ratsastustunti pitkään pitkään aikaan.

- J