Osa suurempaa suunnitelmaa

Maanantait alkavat yleensä joka viikko toisistaan paljon poikkeamatta. Aamuvuoro tallilla on vakio. Tälle maanantaille olin varannut Vipsulle ajan virusaborttirokotukseen numero kaksi. Olin laskenut, että aamutallin ja klinikkareissun välissä on mukavasti aikaa vaihdattaa traileriin talvirenkaat ja syödä. Syödä aamupala ja syödä lounas. Sitten soi puhelin.

Hevoset oli ruokittu ja ulkona. Vetelin voikkaria. Voikkaria, koska aamupalakokkailuni keskeytyi maustehyllyn hyökkäykseen ja päätyi pitkin keittiön lattiaa. Traktori, joka Villa Vibaan oli investoitu, ei tuntunut saapuvan tiluksille koskaan. Puhelu koski sitä. Nyt myös myyjä myönsi, ettei traktoria tulla saamaan luovutuskuntoon. Tilalle oli tarjolla toinen, kuinka ollakkaan kalliimpi. En innostunut. Sovittiin kuitenkin, että käyn koeajamassa traktorin nopeasti.

Aikataululle koeajo ei tehnyt hyvää, mutta sain matkaan apukäsiä. Ajatus oli, että minut pudotetaan traktorikaupan pihaan, traileri jatkaa renkaanvaihtoon, koeajan traktorin ja siirryn kyydillä rengasliikkeelle. Rengasliikkeeltä siirryn trailerin kanssa tallin kautta klinikalle.

Jossain vartin motarimatkan varrella trailerin rengas puhkesi. Vaurion laajuus paljastui traktorikaupan pihassa. Rengas oli pakko irrottaa ja vaihtaa varanakki alle. Tässä kohtaa epätoivo hiipi mieleen. Ehdimmekö klinikalle ajoissa.

Sillä aikaa, kun varakädet ja traktorikauppias rempoivat räjähtäneen renkaan jäänteitä trailerista irti, tulin tulokseen, ettei tänään ole hyvä päivä koeajaa traktoria. Todennäköisesti se osuisi johonkin. En aavistanut, millaisen kirouksen päälleni langetin..Testasin traktorin kytkimen ja totesin sen jalalleni mahdolliseksi. Se sai tässä kohtaa riittää lausunnoksi asiassa.

Trailerin räjähtänyt rengas saatiin irti, siitäkin huolimatta, ettei tunkki nostanut traileria riittävästi. Apinanraivo ratkaisi. Valitettavasti voimat eivät olleet vararenkaan puolella. Hikisen puolituntisen jälkeen totesimme olevamme myöhässä sekä rengasliikkeeltä että klinikalta. Tein päätöksen, jota en onneksi joutunut katumaan. Traileri matkasi läheiselle rengasliikkeelle kolmipyöräisenä. 

Rengasliikkeellä meitä odotettiin jo, joten kaikki oli onneksi valmiina ja pääsimme siltä seisomalta tosi toimiin. Apukädet kantoivat ennalta hankitut vanteet halliin, minä menin maksamaan. Kylmähiki alkoi vaihtua helpotukseen, ehkä me ehdimme sittenkin.

"Jenny, tule pihalle, sun auto meni just lunastukseen!!!!!" Ymmärsin sanat, mutta viesti ei mennyt perille. Mitä se pelleilee?! Rengasliikkeen mies juoksee perässä. "Tule nyt!"

Pihalla odotti lohduton näky. Jäteauto oli jyrännyt vetokaluston melkoiseen ruttuun. Oikea peili oli pirstaleina ja pellit oikean eturenkaan päältä painuneet kauas konepellin alle. Auto oli siirtynyt törmäyksessä metrin sivusuunnassa. Jäljet näkyivät asfaltissa. Tuijotin autoa epäuskoisena. Me ei ehditä klinikalle.

Puhkesin nauramaan. Eihän tässä enää muuta voinut. Ensin räjähti trailerista rengas ja nyt oli autokin kaikkea muuta kuin vetokuntoinen. Maailmankaikkeus halusi kertoa minulle jotain tai estää minua joutumasta johonkin. Niin sen täytyi olla. Osa suurempaa suunnitelmaa.

Jäteauton kuljettaja ei kieltänyt vastuutaan. Miten voisikaan, todistajien läsnäollessa, keskellä tilavaa pihaa, etuperin. Kuljettaja ei osannut selittää, enkä minä kysellyt. Nauratti. Soitin isälleni, joka oli ollut traktorikaupassa mukana. Pyysin pelastamaan. 

Samalla, kun selvittelimme autoni kohtaloa ja vaihdoimme tietojamme, traileri oli saanut ehjät renkaat alleen. Minä lähdin autoineni kohti korjaamoa. Traileri, apukädet ja isä seurasivat perässä. Klinikalla oltiin ymmärtäväisiä. Meitä odotettaisiin neljään asti. Korjaamolla tuntui kuluvan vielä pieni ikuisuus, auto jäi sinne ja minä autottomaksi määrittelemättömäksi ajaksi. Etätallin pyörittämisestä tuli vielä hitusen helpompaa.

Vipsu on onneksi helppo matkustaja. Se kävelee traileriin aina innoissaan. Niin tälläkin kertaa. Nopea harjaus, kuljetussuojat jalkoihin ja menoksi. Starttasimme tallinpihasta hevonen kyydissä vartti ennen klinikka-aikaa. Lopulta myöhästyimme vain puolisen tuntia. Tehokasta!

Klinikan pihassa väsymys iski täydellä voimalla. Nälkäkin oli. Lohduksi tilasin bonustutkimuksen ilahduttaakseni itseäni, Vipsua ja apukäsiä. Ylimääräinen ultra. Lääkäri varoitteli, ettei varsasta välttämättä saisi selvää kuvaa, koska tamman rakenne on muuttunut sisäpuolelta siten, että varsa on "mutkan" takana ja se mutka saattaa olla hyvinkin pitkä. Kokeiltiin silti.

Varsa vilahti näytöllä ja katosi taas. Siellä se on ja voimissaan. "Potkusarjoista päätellen tulossa on melkoinen menijä". Äitiinsä se on ainakin tullut. Ei sekuntiakaan paikallaan. Näin ollen kuva jäi saamatta ja joulukortti aiheen tiimoilta tekemättä.

- J