Villisika

Toisinaan erehdyn suunnittelemaan tulevaa. Saatan ajatella, että ratsastanpa Vipsulla huomenna jo aamusta. Kuvittelen, että myöhemmin alkava työvuoro tuo aamuun kaivattua lisäaikaa. Sitten tulee tuo huominen. Hevoset natustavat aamupuurojaan. Tankkailen vesiä tarhoihin. Yksi iso tarha on jaettu kahdeksi, jotta tapahtuisi turvallista laumautumista rasismiin taipuvaisilla hevosilla - Vipsulla ja Valkoisella. Samalla saadaan fiksailtua toisen erillisen tarhan pohjia. Kätevää. Tai sitten ei.

Pohjien parantelu johti kommunikaatiokatkoksen kautta pienimuotoiseen katastrofiin, joka esti tarhan puolikkaan käytön. Edellisiltana pohjaa oli fiksailtu takaisin käyttökuntoon ja aamun tunneille oli ajoitettu hallittu lisäkivituhkan ajo. Väliaita avattiin. Traktorikuormaaja päristeli kauha täynnä tavaraa tarhan toiselta puolikkaalta toiselle. Sammui sitten siihen. Kahden vaiheille. Pahimpaan mahdolliseen paikkaan.

Sotatanssia tanssiessa katosi ajantaju totaalisesti. Tanssittiin ja huudettiin. Mutta kuormaaja ei käynnistynyt. Pipo syvemmälle ja kohti paniikkiratkaisuja.

Paniikkiratkaisun partaalla kuormaaja pärähti käyntiin. Se jaksoi ulos tarhasta sammuakseen taas. Enää se ei ollut onneksi kenenkään tiellä. Aita kasaan ja hevoset ulos. Ratsastamisesta oli turha haaveilla.

Vipsun liikuttaminen on mennä viikkoina jäänyt vähälle. Vastoinkäymisiä ja niiden teettämää lisätyötä on ollut liikaa. Ajamaan ei olla ehditty ollenkaan. Maneesissa ollaan käyty loikkimassa muutaman kerran. "Extended familyn" Leea on korkannut maastot Vipsun kanssa. Onni on pieni ihminen, joka uskaltaa ja ennenkaikkea haluaa.

Eiliselle oli suunniteltu ajoreissu. Koska kärryissä on tehokkaat ajovalot, pimeys ei ole este. Tarkoitus oli startata viiden korvassa naapurin metsäradalla. Tallitielle kääntyessä näytti peltoa tai tietä pitkin lähestyvän kaksi ponia. Naapurin shettikset karkuteillä ajattelin. Auto seis ja poneja pysäyttämään. 

Ponien lähestyessä auton valokeilaa aloin ihmetellä, mitä ihmeen humanoidiponeja sieltä on tulossa. Tielle loikkasi kaksi jumalattoman kokoista villisikaa. Ehdin jo kuvitella kuolevani niiden jalkoihin, mutta viisaat siat jatkoivat tien yli metsään.

Vipsu jäi vapinoissa ajamatta. Ajatus sinkoilevista villisioista metsäradan varressa, joka siis kulkee eilisten sikojen kulkureitillä, ei houkuttele. Ei ainakaan pimeällä. Se, että sikoja on seudulla lauma, oli tiedossa. Naapurin ratsukkoja ne olivat jo säikytelleet. Haaveilin, että ne pysyvät puskissa, piilossa ja pois tieltä. Ajattelin, että ne ovat joulukinkun kokoisia. Eivät ne ole. Ne ovat ponin korkuisia ja pelottavan massiivisia. 

Kun siat sinkosivat tieltä metsään, kävin tarkistamassa löytyikö hangesta sorkan jälkiä vai olinko nähnyt unta. Jäljet löytyivät. En olisi sikoja näkemättä tajunnut, mikä pellolla oli kulkenut. Jälki oli suuri ja muistutti etäisesti hirven jälkeä. Kuvan ottaminen ei pimeydessä onnistunut, mutta en ollut ainoa, joka siat näki, joten untakaan episodi ei voinut olla.

Kuluneen viikon onnistumisosastoa lienee Vipsun sarkoidin putoaminen. Vipsulla oli ns. kolmas nisä, joka oli pitkään pieni näppylä. Viime kesänä pieni näppylä repesi ja tulehtui. Tulehduksen myötä sarkoidi kasvoi täyteen nisän mittaan. Hoitoyrityksistä huolimatta kasvain oli verestävä. Vasta syksyn tultua alkoi tapahtua rupeutumista, mutta sarkoidin kasvaminen jatkui.

Kasvaimesta oli päästävä, koska se tulisi häiritsemään imetystä kahdesta syystä. Varsa saattaisi sekoittaa nisän vierellä olevan sarkoidin itse nisään ja toisekseen vaikka näin ei kävisi, sarkoidi oli arka ja Vipsu väkivaltainen sitä lähestyttäessä.

Saimme Vermosta hammashuollon yhteydessä mukaan pienen purkin Xxterra-voidetta, jonka oli tarkoitus "kuolettaa" kasvain. Ruskeaa voidetta levitetään ohuelti kasvaimen pintaan ja lopulta kasvain putoaisi pois. Pienellä purkilla oli huimaava lähes yhdeksänkymmenen euron hinta, joten odotukset olivat korkealla. Samalla jaksoin kuitenkin epäillä. Turhaan. Ensimmäisten päivien aikana sarkoidi kasvoi lähes räjähtäen, mutta samalla se mustui ja ruvettui. Nyt kasvain on poissa, kahden neljän päivän hoitojakson jälkeen.

- J


Lisätietoa sarkoideista > http://www.heppalaakari.fi/pdf/sarkoidi.pdf