Kohtaamisia kengittäjän kanssa

Hyvä seppä on enemmän kuin painonsa arvosta kultaa. Vaikka laskun loppusumma tuntuukin joskus tähtitieteelliseltä, olen saanut todeta ammattitaitoisen, kokeneen ja rauhallisen sepän silti säästävän niitä pieniä pennejä, joita olen joskus onnistunut kasaan haalimaan.

Tällainen seppä se on pienelle varsalle arvokas apuri, kun on aika oppia kuinka maailma makaa. Ainon aika tuli eilen. Joo, varsa on tällä viikolla aino, viime viikolla se oli Ilona ja sitä ennen en edes muista. Mutta sen aika kuitenkin tuli, oli ja meni.

Se oli semmoinen tehokas tunti, missä vuoltiin ensin emätamman kaviot. Kirottiin, kun ei tullut rälläkkää mukaan. Muuan kaakki kun on kehittänyt kivikaviot kulkiessaan kengättä. Mietittiin josko se kantakirjattaisiin kavioiden nykykunnon takia vielä kerran ja sitten siirryttiin siihen pikku hevoseen.

Pikku hevonen odotteli vuoroaan kurkkien tutun ja turvallisen selän takaa. Rapsutukset pitivät sen rauhallisena. Vieras setä oli ystävällinen, rapsutteli ja jutteli. Kaikki meni hyvin, kunnes piti näyttää kaviota hillityn hallitusti vieraalle sedälle. Se, mitä annetaan tutun tädin tehdä, on jossain äärettömän äärellä siitä, mitä kukaan tuntematon voi edes kokeilla.

Tässä kohtaa rauhallinen seppä on enemmän kuin painonsa arvoinen kultaa. Sedältä riitti kärsivällisyyttä varsan puuttuneen kärsivällisyyden tilalle ja aukko tuli täytettyä. Pientä pystypainia jatkui, kunnes varsa suostui edes hetken olemaan rento ja tyytyväinen. Silloin sitä kiinnosti kengitysessun taskut ja niiden sisältö.

Tyyni ja rauhallinen seppä suositteli varsalle orilaidunta, tuttava esitti toiveen seuraavan varsan sukupuolesta, orin kun saa aina ruunattua. Yhden ihmisen hevonen, sellaiseksi se on onneksi ajateltukin.

Tilanteen ollessa jo hyvää aikaa ohi, osapuolten rauhoituttua ja pölyn laskeuduttua, varsa pisti vielä pienen potkun osuen osoitteeseen. Se ei arvosta seppää samalla tavalla kuin tätinsä. Ainakaan ihan vielä.

Maanantaina varsa täytti 50 päivää ja säi synttärikakun sijaan ensimmäisen matolääkkeen. Siinä kohtaa ei laitettu pystyyn showta, joskin soittokierros klinikoiden ja eläinlääkäreiden välillä oli saada aikaan sellaisen. Joka osoitteessa on ihan oma ohje ja kaikki on sitä mieltä, että heillä on se ajankohtaisin. Useimmissa paikoissa ohjeistus muistutti etäisesti toistaan, mutta yksityiskohtia oli ovelasti muuteltu siten, että voitiin todeta asiakas eksyneeksi.