Vipsu tokeni koivilleen ja yritti epätoivoisesti tallista ulos. Menohaluja oli, mutta oikea etunen ei toiminut. Tiesin heti, mistä on kyse, niin elävä toisinto tämä oli toissa talvesta. Toisaalta jalassa ei tuntunut pulssia. Kaviopaise se silti oli, olin siitä ihan melkein oikeastaan ehkä tuuliviirin varma.
 |
| Mitä asiaa? |
Hälytin paikalle klinikkalääkärin, ihan vaan varmuuden vuoksi, vaikken puhelimessa diagnooseineni aivan vakuuttanutkaan. Saataisiin edes särkylääkettä. Siinä lääkäriä odotellessa ehdin nähdä kaikki kauhuskenaariot ja tukehtua omaan kuvaannoilliseen oksennukseeni. Lamaannuin. Ei taas tätä.
Lääkäri tutki molemmat etuset ja paineli kavion läpi. Vipsun reaktio ei jättänyt mitään epäselvää. Siellä se jossain oikean etusen kärjen sisäreunassa on. Vaikka pulssi puuttui, diagnoosi varmistui. Koska pulssi puuttui ja Vipsu vertyi verrattaen hyvin liikkeeseen, lääkäri epäili kaviossa olevan vaan hiukan kipeämpi kolhu, joka ei välttämättä kehity varsinaiseksi paiseeksi asti. Jos hyvin käy, selvitään pienemmällä mustelmalla.
Tuskin selvitään. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, huomenna Vipsu on nostanut lämmön, eikä se kävele enää ollenkaan. Sitä onnea odotellessa. *luokattoman-rumia-kirosanoja*
 |
| En sekaannu tähän! |
Mitä siemennykseen tulee, sekin meni reisille. Kirjaimellisesti. Kun truutta oli tuupattu osoitteeseen, lähdimme ulos kävelemään, jotta tavara pysyisi osoitteessa mahdollisimman hyvin ja vaipuisi yhä syvemmälle suotuisiin syövereihin. Joku juhannustaika jäi tekemättä. Kiima ei ollut vielä aivan parhaimmillaan ja kenties siksi tai sitten muuten vaan Vipsu ruikki tavarat tantereeseen. Roiskeet osui reisille. Ylensi mieltä.
Onneksi paikallisen siittolan yrittäjä/eläinlääkäri oli ymmärtäväinen ja uhrasi omasta juhannuksestaan hieman molempia syrjiä meille, suositellen sunnuntaille tai maanantaille uutta yrittämää kiimojen mukaan. Olin sen verran tilassa toimenpiteen aiheuttaman järkytyksen johdosta, etten oikein pystynyt ajattelemaan. Lääkäri kuitenkin luotti tammantuntemukseeni. Sovittiin, että sunnuntaina sovitaan, miten menetellään.
 |
| En minä hymyile, minä irvistän. |
Niinhän se kiima oli sitten sunnuntaina aivan kamalimmillaan. Siemennys sovittiin seuraavalle aamulle. Saattaa olla, että ehdittiin vielä kiiman viime hetkillä ottaa osuma. Toivon niin. Nyt tavara pysyi ainakin tiukasti siellä, minne se oli tarkoitettu.
- J
Voi kökkö, kyllä teitä nyt koetellaan! Helppo kuvitella, miten miellyttävää on hoidella tamman jalkavaivoja varsan kanssa ja miten hanurista se on tamman kannalta, kun ei pysty liikkumaan niin paljon kuin heppaäiti haluaisi/joutuisi lapsen takia liikkumaan :(
VastaaPoistaEi voi muuta kuin toivoa, että selviäisitte pelkällä mustelmalla.
Niinpä. Ei voi muuta kuin toivoa ja pelätä. Onhan siinä virittämistä itselläkin, mutta kyllä se nyt erityisesti varsan takia korpeaa tämä tilanne.
PoistaVoi itku. En ole edes osannut ajatella, että siemenet voisivat mennä kirjaimellisesti reisille. Mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista, kun ihmisellä on riittävän huono tuuri. Toivottavasti Vipsun kavio paranee pian!
VastaaPoistaToivotaan! Toivotaan myös teille kylmäilyn myötä parempia tuloksia jalan kanssa ja koiralle vointeja! Ollaan me vaan ihan uskomatonta porukkaa =/
PoistaTämä kesä on ihan hanurista näköjään. >.< Missä on omistajien terapiaryhmä?? Rahoittavat lääkkeet?? Hypnoosi jossa saadaan meidät vakuuttuneeksi että kyllä se vielä iloksi muuttuu?? Ei oo näkyny.
VastaaPoistaJoo ei tämmöistä kesää enää ikinä =( Toivottavasti teillä ollaan jo voiton puolella.
PoistaNo hitto, että kuormittaa :( Toivotaan, että siemen itää kuitenkin nyt mitä parhaiten (tarviiko varsansiemeniä kastella? Ei ainakaan jää sateen puutteesta kiinni :) ) Ja Vipsun kaviolle myös paranemisia!
VastaaPoistaMaijun kommenttiin viitaten: Facebookissa on ryhmä: Pelastetaan vanhojen talojen omistajat.... pitäisikö kehittää joku samanmoinen meille "tädeille"?
Kiitos! Toivotaan, että kasvuympäristö on otollinen =D Luulen, ettei ajatus vertaistukiryhmästä sosiaalisessa mediassa olisi ollenkaan huono ;)
PoistaJoo,, kyllä sitä pelastusta tosiaan välillä tarttis, kun on sekä vanha talo että lauma hevosia pihassa...
VastaaPoistaToivottavasti Vipsun paise on nyt nopeammin paranevaa laatua kuin edellisellä kerralla! Meillä oli juhannuksena vähän saman tyyppinen tilanne 2 v. Taika-varsan kanssa ja olin jo varma että paise sillä on, mutta tilanne meni ohi parin päivän koppihoidolla ja Betadine-hauteilla. Taisi olla vain kavio tullut niin helläksi, kun olin ajanut kengättömällä varsalla kovalla tiellä. Tästä lähin se saa kulkea etujalat kengitettyinä ja tarvittaessa laitetaan vielä pohjalliset.
Toivotaan tosiaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että nyt on kesä, eikä kovin liukasta liikkua haudekääreen kanssa. Mutta onhan tässä se huono puoli, että nyt on kesä, ja märkää, ja kaikki bakteerit muhii tuplavarmuudella verrattuna edellissettiin joka osui pakkasille. Lohdullista kuulla, että Taikalla homma hoitui suhteellisen helpolla!
Poista