Effol on hevosille tarkoitetuista hyöteismyrkyistä tähän mennessä ainoa, joka on sekä tehokas, että allergiselle sopiva. Aineen tehokkuudesta kertoo jotakin se, että herkällä savu-/palotunnistimella varustetussa tallissa alkaa niin sanotusti kellot soida, kun sitä suihkuttelee.
Tänä keväänä kaikenlaista suihkuttelua ja tököttiä on pyritty välttämään, jotta tammassa on mahdollisimman luonnollinen tuoksu ihan vaan varsaa varten. Mutta sitten suomen kesä ja kaikki ne perhanan ötökät.
Totaalista suihkutusta emme tehneet vieläkään, sillä myrkky tuskin tekee nisille tai niiden imuttajalle mitenkään hyvää. Vatsan seutu jätettiin siis suosiolla suuremmitta suihkuitta (siihen töpötetään Effolin geeliä jahka se saadaan hankituksi ja toimitetuksi tontille asti).
Siinä emätammaa suihkutellessa kävi kätevästi myös varsan suojaus verenimijöitä, niitä pieniä ja lentäviä, vastaan.
Lapsi ei aluksi edes huomannut, että sekin sai suihkusta osansa, mutta närkästyi sitten huomatessaan senkin edestä. Korvat aasille ja kiukuttelua! Mielenosoitusta seurasi kuitenkin suotuisa suihkuttelu yleisessä yhteisymmärryksessä. Kiukutella vaan pitää, ihan tavan vuoksi.
Ennen ensimmäistä ShowSheeniä heitettiin kuperkeikkaa, koska ensimmäinen kaatunut puu. Puu kaatui suunnitellusti ja hallitusti, mutta lähempänä kuin aiemmin. Metsää on kaatunut ympäriltä ennenkin eikä oikein kukaan ole korvaansa lotkauttanut ryminästä ja mäiskeestä huolimatta. Paitsi puoliveriset, mutta se on sen verran sisäänrakennettua settiä, ettei siitä sen enempää.
Tällä kertaa puu kaatui ja moottorisaha lauloi melkein korvan juuressa, naapurin rajalla. Vipsu viisaana suomenhevosena ei reagoinut ryminään kuin mulkoilemalla. Ensin. Sitten sanoin ääneen, että on se niin viisas ja jo se otti pultit.
Vipsu juoksi pitkulaista tarhaa edestakaisin ravilla, josta ravikansa olisi kateellinen. Varsa ei ymmärtänyt, mitä siinä juostiin, mutta jes, äitikin lähti. Nyt vedetään porukalla spurtit, kun mammakin jaksaa. Ja niin se pieni veti elämänsä tähän astisista kuperkeikoista sen näyttävimmän. Siinä yksi allekirjoittanut laski aidan laidalla allensa.
Mutta niin ne on lapset ketteriä, että ne jatkaa matkaa kuperkeikan jälkeen suunnilleen samassa vauhdissa kuin ennen volttia. Ainoat vahingot olivat esteettisiä. Vettä oli tullut sen verran sopivasti, että pienen hevosen kyljessä oli kurakuorrute.
Kurakuorrutetta seuraa loogisesti puhdistus. Varsan kohdalla toteutettiin niin sanottu kuivapesu harjalla ja hikiviilalla, jota varsa niin suuresti rakastaa. Äiti joutui kunnon suihkuun. Sillä aikaa, kun äitiä pestiin, lapsi sai vaellella tallissa setämiehen valvovan silmän alla.
Äiti ei ollut sen suuremmassa kurakuorrutteessa, mutta koska kiima teki tuloaan, tai niin minä toivoin, oli lääkäritäti kutsuttu paikalle katsomaan, mitä siellä kohdun kupeessa on meneillään ja silloin on syytä olla siistinä.
Oikeastaan lääkäritäti oli kutsuttu katsomaan Villa Vibalaisten ja bonushevosen hampaat, mutta tämähän kävi tässä kohtaa kätevästi myös näin. Varsa sai ensikosketuksen hevoshammastieteeseen ja rektaalitutkimukseen. Tyyppiä järkytti lähinnä se, ettei saanut riekkua ihan miten halusi.
Lapsi on löytänyt yhä vahvemman oman tahdon ja potkuilta on vaikea välttyä. Tähän, kun lisätään se ihana tosiasia, että hampaat ovat kasvaneet ja lapsi keksi, että kaikkea voi purra ja siitä seuraa itselle huvitusta. Niissä merkeissä on nyt menty.
Allekirjoittanut on onnellisessa asemassa sen suhteen, että saa vielä varsan kanssa touhuta varsan suostumuksella suhteellisen vapaasti. Vieraskoreus vain on kateissa. Toisaalta varsa alkaa olla liiankin tuttavallinen, eikä se aina ymmärrä, ettei ihan joka tilanteessa voi tulla syliin tai hypätä reppuselkään.
Vipsun ultrassa nähtiin tänään yksi 3,6cm follikkeli kiinnittyneenä kohdun oikeaan laitaan sekä toinen pienempi, 2,5cm follikkeli kohdun vasemmalla puolella. Toista oli viime kevään kaksi 4 senttistä mötikkää, jotka ilmeisesti sulautuivat yhteen ja tuottivat meille päänsärkyä Ilpon, alias Ilkan alias tuikun alias Ilonan alias Ainon muodossa. Kohdun suu oli avautumaan päin ja ödeemaa oli kohtuullisesti, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kiiman alkua kuvittelisin.
Kuinka ollakkaan tähän sekasortoon osui juuri sopivasti juhannus ja niin me kokeilemme jo huomenna, ottaisiko isäoriksi valitun Viestauksen siirtosperma osumaa. Siirto, koska paikallisen siittolatädin on helpompi tulla meille kuin meidän mennä sinne, vaikka melkein naapureita ollaankin. Tämä lähinnä varsan ja sen vasta-aineettoman alun vuoksi. Onnea on, että joustoa ja ymmärrystä löytyy. Toivotaan, että tärppää, ollaan aikataulusta niin pahasti jo jäljessä.
- J
Uuu lisää hevosvauvoja (ai juu, niitä pitää odottaa vuosi!!!, mutta kuitenkin JEEE!!!) Ja Viestaus <3. Olet kyllä eri-reipas, kun jaksat lähteä uudestaan tuohon siemennys-tiineys-varsomis-rumbaan... mun täytyy vetää näistä hommista vähän henkeä... eikä ole kyllä onneksi sopivaa tammaakaan :)
VastaaPoistaNiin, kyllä tästä innoissaankin ollaan, mutta varsinaisesta jaksamisesta en puhuisi =D Laskeskelin, kuinka monta vuotta pitää malttaa odottaa, että oma(t) kasvatit valloittavat raviradat ja päätös oli sillä selvä =)
PoistaKivaa, uusia vauvoja! Kyllä se on käynyt omassakin mielessä, mutta varsalle pitäisi olla ostaja ensin, sillä en ehkäpä siitä pystyisi luopumaan sen jälkeen, kun se on maailmaan putkahtanut. Mulla pitäisi olla koko ajan tiedossa ja päähän iskostettuna, että tämä hevosentaimi on jonkun muun.
VastaaPoistaMeillä ei muuten vieläkään ole opittu sitä keulimisen jaloa taitoa, minun puolestani saa mennä näin vaikka hamaan loppuun saakka :)
Ei se kyllä helppoa ole vaikka varsa on myyty ennenkuin se oli edes saanut alkunsa. Kaikesta iskostamisesta huolimatta hirvittää jo se hetki, kun varsa lopulta omista helmoista maailmalle lähtee. Ehkä olisi helpompi, jos varsan kanssa ei tarvisi aivan näin tiiviisti olla tekemisissä tässä vaiheessa, mutta olisiko se sitten kivaa sekään. En tiedä muuta kuin sen, että itku tulee..
Poista