Mekaaninen kaviokuume?

Varsa täytti tänään 80 päivää. Mutta me ei juhlittu. Me itkettiin.

Pari viikkoa sitten Vipsu alkoi ontua. Lääkäri paikallisti vaivan oikeaan etukavioon määritellen vaivan kavioruhjeeksi tai -paiseeksi. Se tuntui samalla kertaa helpotukselta ja pieneltä maailmanlopulta. Olin pelännyt kaviokuumetta.

Vipsu ei ole sairastanut tiettävästi kaviokuumetta koskaan. Ei vaikka onkin lihava ja moniongelmainen. Koska Vipsun kävely oli hyvää ja jäykkyys vain hetkittäistä, pulssia ei tuntunut, hoidimme hevosta uskoen ensimmäiseen diagnoosiin. Eikä se välttämättä väärässä ollut. Diagnoosi tai pelkoni.

Sitten tuli eilinen ja tilanne oli huonontunut epämääräisellä tavalla. Edelleen kävely vertyi, mutta sen muutaman huonon askeleen aikana Vipsu oli kankeampi kuin aiemmin. Seuraavaksi mentiin nollasta sataan paniikin suhteen. Lääkäri arveli puhelimessa, että kyseessä voisi edelleen olla ruhje, sillä ne paranevat välillä hyvinkin hitaasti. Itse en enää uskonut muuhun kuin kaviokuumeeseen.

Jossain siellä valvotun ja silmät päästä itketyn yön jälkeen sain vielä päähäni, että varsakin tekee kuolemaa. Se oli niin kiukkuinen ja unelias. Tiesin olevani perusteettoman hysterian partaalla. Lääkärikin huomasi sen. Oli suunnaton helpotus, kun lääkäri suoritti perusteellisen terveystarkastuksen myös Vipsun jälkikasvulle saadakseen minut taas tolkkuihini.

Vipsun tutkittuaan lääkäri kääntyi alustavan diagnoosini kannalle. Joskaan ei pitänyt kaviokuumetta varmana ja korkeintaan lievänä. Vipsun ontuma oli siirtynyt oikeasta etusesta vasempaan. Pulssi tuntui molemmissa, mutta vasen oli selvästi kipeämpi. Vipsu seisoi vaivatta molemmilla etusillaan eikä se nojaillut tai heijaillut. Vipsu jopa lepuutti toista takastaan. Edelleen liike vertyi muutaman askeleen jälkeen. Lääkäri kuitenkin havaitsi saman kuin aiemmin kaviota tutkinut kollegansa, anturat ovat ohuet ja pehmeät.

Lopputulos oli, että vaivaa hoidetaan kaviokuumeena. Toivotaan, että kyse on vain anturoiden arkomisesta. Oletettiin, että mahdollinen lievä kaviokuume on mahdollisesti mekaanista laatua, jota laidun ja Vipsun lihavuus edesauttavat.

Mekaaninen kaviokuume voisi tässä tapauksessa johtua oikean kavion aiemmasta vaivasta, joka rasitti siten myös vasenta puolta. Todennäköisemmin kuitenkin mekaanisuus syntyi ohuista ja märkyyden pehmittämistä anturoista. Varmuudella ei tietenkään voitu pois sulkea perinteisempää kaviokuumetyyppiä.

Koska varaudun aina pahimpaan, suhtauduin tähän kaikkeen hysteerisesti. Aloin heti selvitellä, mistä saataisiin parhaiten siirrettävä röntgen tontille kavioita kuvaamaan. Törmäsin muutamaan seinään ja yhteen puhelinvastaajaan.

Seinissä vikana oli rajat, joita epäilemättä joutuu eläinlääkärin ammatissa vetämään, mutta myös käsittämätön asenne. Yksi ei voi tulla, koska tekee siirrettävällä röntgenillään töitä vain omalla vastaanotollaan. Toinen ei voi tulla, koska alue on rajattu eikä se olisi taloudellisesti järkevää. Kun kysyin, paljonko ilosta pitäisi maksaa, että reissu Lahteen alkaisi kannattaa, järkytyin. En siitä, että summa olisi ollut tähtitieteellinen vaan siitä, ettei se sitä suinkaan ollut. Puhuttiin kyllä isosta rahasta, muttei sillä tavalla suhteettoman suuresta, että sen maksamista tarvisi kahdesti miettiä.

Hassuinta oli, että edellä mainituista tämä jälkimmäinen suositteli ottamaan yhteyttä usean sadan kilometrin päähän, koska heillä oli niin pitkä matka. Siis semmoinen vähän reilu sata kilometriä. Missähän lie luuli Lahden kartalla olevan. 120 kilometriä moottoritietä on vähemmän kuin 340 kilometriä maanteitä. Ihan miten päin vaan laskettuna. No siellä kaukana oltiin kyllä valmiina, jos kukaan muu ei kykene. Vielä oli onneksi yksi vaihtoehto, se puhelinvastaaja.

Lääkäri oli kehottanut konsultoimaan kengittäjäämme. Mestari saatiin tontille parissa tunnissa. Mestari teki taikojaan ja epäili syyllisen löytyvän pehmeistä ja ärtyneistä anturoista. Ei kuitenkaan suositellut kokonaan unohtamaan, että mekaanista kaviokuumetta tämä saattaa olla tai sellaiseksi muuttua.

Kertaili siinä niitä kymmeniä tapauksia, joita tänä keväänä on ollut. Epämääräistä osastoa. Hevonen haetaan laitumelta jalattomana ja kohta se taas kulkee kuin ei mitään olisi ollutkaan. Siellä seassa on koko joukko rajuja ja ihan totisinta totta olleita kaviokuumeita. Paikallisiakaan nämä ilmiöt eivät ole tänä vuonna olleet vaan uutisia kantautuu jatkuvasti kautta maan.

Vipsu sai etusiinsa Natural Balance kengät. Anturoita kuivatetaan ja kovetetaan jodispriillä. Mikäli näillä ei ole vaikutusta, lisätään kavioihin "ranskalaiset" eli nahkapohjalliset. Laiduntaminen jätetään toistaiseksi ja kipulääkettä nautitaan kuuri. Loppu on suurempien voimien käsissä.

- J

Ps. Pullakaan ei ole uunissa, ehkä onneksi. Vaikka kyllä sekin harmitti!