Hullun herääminen

On ollut taas tosi vaikea hengittää. Elämä kaatuu niin monesta suunnasta niskaan ja sitten vielä tämä..Vipsun selkä.

Aika tarkalleen neljä vuotta sitten Vipsun selkä petti käytännössä kokonaan. Murtumaa SI-nivelessä ei pystytty varmuudella diagnosoimaan, mutta sitä ei myöskään pystytty poissulkemaan. Kuten tohtori Mäkelä sanoi, sohjona se joka tapauksessa on. Silloin oli epätodennäköistä, että Vipsulla voisi koskaan enää ratsastaa tai ajaa. Siitoskäyttöön esteitä ei olisi pitänyt olla, huolellisen kuntoutuksen jälkeen.




Kun Vipsua oltiin astuttamassa Kajasteella, varmistin ettei estettä luomumenetelmälle ollut. Jos selkä kesti käyttöä, se kesti astumisen. Oli onni, että Vipsu tuli laakista kantavaksi. Säästyimme ehkä pahimmalta. Vipsun selkä kipeytyi, mutta se myös palautui.

Tänään mietin, oliko meidän varsan tekemisemme tässä. Oireet ovat pahentuneet tasaisesti, astutus astutukselta. Mietin, pystyykö tuolla selällä enää synnyttämään. Joka tapauksessa luomuastutukset ovat Vipsun osalta historiaa. Ratsastamisenkin kanssa alan olla luovuttamisen kannalla..

Tämä tarkoittanee, että joudumme vaihtamaan oria lennossa, sikäli vielä tälle kesää haluamme kokeilla. Mutta haluammeko? (Olettamuksena, että abortissa menee molemmat alkiot.)

Tuntuu epäreilulta. Mikään ei koskaan onnistu niinkuin alunperin ajattelee, tai edes sinnepäin. Samalla itsesyytökset ovat kokonaan uudella tasolla..olisi tämä pitänyt osata ennakoida.




Uskon kuitenkin kohtaloon. Tiedän, että kaikella on kummallinen tarkoituksensa, eikä ole maailmanloppu jos yhtään varsaa ei enää saada. Toisaalta en halua antaa periksi ja tutkiskelen jo viimeisiä oljenkorsia. Kaikista oljenkorsista se viimeisin lienee alkionsiirto.

Ja niin hullu sisälläni heräsi.

- J

7 kommenttia

  1. Voi miten kurjaa. Mutta onhan niitä suokkeja siirtonakin moneen makuun. Toivottavasti Vipsun selkä tokenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä. Viestaus on kuitenkin meille monessa mielessä tärkeä ori. Olisi ollut omalla tavallaan tärkeää saada varsa siitä. Sunnuntainahan se selviää..mutta aika luovuttanut olo tässä alkaa olla.

      Poista
    2. Eikä se edes sunnuntaina selviä -_- silloin vasta puristellaan kaksosia

      Poista
  2. <3 Josko se kaksosten puristelu nyt kuitenkin onnistuisi. Niin tiedän tuon tunteen, kun "the orhi" jää pois kuvioista. Se on sitten vähän niinku persiilleen vaikka tiinehtyis jostain kolmosvaihtoehdosta kerta-laakista.
    p.s. oliko tuo Vipsun selkä kuvattu sillä skintigrafialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Tosin nyt pelottaa, kestääkö selkä edes varsomista vaikka kantavaksi jäisikin..se voi olla aikainen abortti edessä enivei =/ Paha sanoa, riippuu ihan lääkäristä, jota konsultoi, millaisen vastauksen saa. Kävi miten kävi niin tilttaan varmaan tähän happivajeeseen, enkä ole näkemässä muuta kuin tähtiä..

      Skintigrafialla kuvattiin selkää juu.

      Poista
  3. Mun edellinen kommentti katosi jonnekin bittiavaruuteen. Kovasti tsemppiä <3

    VastaaPoista