Ei olla tultu hullua hurskaammiksi tuon pienen mustan otuksen taannoisen ontumisen ja sitä seuranneen epämääräisen epäpuhtauden kanssa. Kuvittelin jo, että asia ratkeasisi hyvässä lykyssä esinahan puhdistuksella. Ei ratkennut.
Ei löytynyt selittävää kuvista. Piikitettiin ja veivattiin tarkan silmän alla. Oltiin välillä tosi hyviä ja välillä tosi huonoja. Kokeiltiin eri ratsastajia, eri tekniikoita ja vaikka mitä. Se mikä oli aiemmin heikko vasen takanen, on nyt outoa oireilua sen oikean puoleisessa lajitoverissa.
En tahdo, en jaksa. Aina jotain. Mutta sitten, kun se toimii, se toimii senkin edestä. Toimisi vaan edes kolmasosan ajasta niin olisi hyvä sekin. En valittaisi. Paitsi jostain muusta, koska perusnegatiivinen pitää olla, ettei imago kärsi.
- J
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa se hieno ainakin! Toivottavasti vaivan syy selviää, epätietoisuus on niin raivostuttavaa...
VastaaPoistaKiitos. Toivotaan todella.
Poista