Päivä #3 leikkauksen jälkeen

Kolmatta päivää karsinalepoa takana ja hevosen käytös alkaa olla olemiseensa kyllästynyt, ilmeisen energinen ja pohjattoman nälkäinen. Positiivista on, että kakka kulkee ja ruoka maistuu. Ikävää se, ettei hevonen ymmärrä omaa parastaan vaan sinkoilee karsinassa itseään viihdyttäessään tai olematonta ruokatarjoilua vaatiessaan. Kun talli on ihmisistä tyhjä, jälkimmäinen onneksi jää. 

Parissa päivässä on tapahtunut niin paljon, että päivät tuntuvat viikoilta ja ajantaju on täysin hukassa. On tapahtumia ja on tunteita, ennen kaikkea pelkoa ja väsymystä, mutta onneksi myös pieniä helpotuksen hetkiä.

Seuraponin tehtäviin kuuluvat myös käytävän siivoaminen sekä muiden ruokakuppien puhdistaminen.

Olin suunnitellut kaikenlaista yhteistä tekemistä ja oppimista päivien kuluksi, mutta taitaa olla parempi antaa Vendan levätä keskenään. Tai seuraponinsa rakkaassa seurassa. Aamuisin Lego jää sen seuraksi sisälle, muut menevät normaalisti ulos. Kun Venda on lääkitty, Lego menee muiden kanssa ulos päiväheinille. Venda jää yksin sisälle syömään. Tokilla päiväheinillä Lego tulee takaisin sisälle evästämään ystävänsä seuraksi. Muut tulevat sisälle pari tuntia tavanomaista aiemmin. Tässä kohtaa Lego lähtee iltajumpalle. 

Tarhaamisaika lyheni muilla 10-12 tuntiin päivässä, poislukien tietysti Lego, joka tarhaa nyt pääsääntöisesti 4-5 tuntia. Tämä ennenkaikkea siksi, että Vendalla on kontaktia muihin hevosiin, mutta myös siksi, että päivän rytmittäminen kaikkine koukeroineen onnistuu näin helpommin. 

Tällä kertaa injektiolääkkeen pistäminen tuotti suoranaista riemua. Odotukset oli tosi korkealla edellisen tunnin vääntämisen jäljiltä, mutta tällä kertaa stressi meni onneksemme hukkaan. Kun ilmestyin karsinaan piikkien kanssa, Venda tiesi mitä tapahtuu, yritti hieman venkoilla ja polki vähän jalkaa. Pian se kuitenkin totesi, että okei nopeasti sitten ja leipää kanssa! Olisipa kaikki yhtä helppoa - aina.

- J