Päivät #yks ja #kaks leikkauksen jälkeen

Päivä #1 : Perjantai

Ensimmäinen päivä leikkauksen jälkeen. Samalla ensimmäinen päivä 14:sta karsinalepopäivästä, ensimmäinen kuudesta pistospäivästä ja ensimmäinen viidestä Metacam-päivästä.

Suurinta päänsärkyä aiheuttivat toistaiseksi sidokset. Olivatko ne valuneet, kuinka paljon ne olivat valuneet, kiristivätkö ne ja pitikö ne nyt vaihtaa. No olivat ja piti, mutta itku ja hampaiden kiristys sitä vastuun määrää, ettei ole liian tiukka, ettei ole liian löysä, ettei purista papuluuta tai ettei sakset osu väärään kohtaan. Tätä onneksi vain seuraavat 4 päivää ja kuinka ollakaan, sidosten vaihto oli lopulta päivän iisein homma.

Liimapinteli tahtoo valua, valkoinen pökkelö pysyy onneksi hyvin, eikä kiinnostaa Vendaa.

Pistoksia pistetään päivittäin kaksi (molemmat samalla kertaa, mutta eri kohtiin). Koska pistäminen ei ole Vendalle ollut mikään ongelma, en ajatellut Vendan tekevän pistoksista suurempaa numeroa (vaikka klinikalta saikin aiheesta erikoismaininnan). Jännitti silti, osunko oikeaan kohtaan eli eri kohtaan kuin edellisellä kerralla. Ikäänkuin en koskaan olisi pistänyt mitään mihinkään. Jälleen hysteriaa, joka osuu vain oman hevosen kohdalla. Ehkä se on jännityksestä johtuva happivaje, mikä pehmentää pään?

Eka pistos meni maaliin juuri niin sujuvasti kuin olin kuvitellutkin. Toisen kanssa vähän epäröin, kun etsin pistoskohtaa ja tuo sekunnin sadasosan itsensä kyseenalaistaminen tulkittiin Vendan vastaanottimissa syyksi huolestua. Syy oli pieni ja huolestuminenkin nopea tanssahdus, ikäänkuin varmistukseksi, että piikki osuu oikeaan kohtaan: Ethän Mamy nyt mokaa! Apukäsi huolestui lopulta eniten.

Pistoksista siis selvittiin. Eipä olisi enää mikään ongelma tujauttaa töötillinen Metacamia kitusiin. Eipä.

Venda näki truutan ja seuraavana tunsin etukavion viiltävän ilmavirran ihan siinä ohimoni tuntumassa. Se oli sellainen takajaloilla tanssi, jota en olisi toivonut karsinalevon aikana näkeväni. Hevonen ei ottanut talttuakseen ja lopulta saatiin puoli väkisin puoli truuttaa tyhjennettyä kohteeseen. Sitten tulikin jo takajalat kohti. Ketterä hevonen. Loppu Metacam syötettiin pienen rehumäärän seassa. Kaikkinensa tuohon tanssahteluun tuhlattiin reilu tunteroinen. Onneksi olen työajoistani tilivelvollinen tasan itselleni.

Koska truutalla suuhun annettava lääke oli yhtäkkiä aivan uudenlainen ongelma, alettiin harjoitella truutan käyttöä uudelleen. Ei millään jaksaisi esimerkiksi jokaisen loishäädön yhteydessä pukeutua panssariin ja halvaantua silti. Sitäpaitsi, olisi ennenkaikkea hienoa, jos hevonen ei rikkoisi itseään.

Meitä varoitettiin ensimmäisten päivien lämmön noususta ja jalkojen turvottelusta. Kävi niin, että lämpö laski eikä turvotusta käytännössä ole ollut havaittavissa. Hyvä syy huolestua. 

Venda joi hyvällä halulla, kuten kuvioon kuuluu ja kakkojakin tuli. Kuivahkoja, mutta tuli. Illan mittaan Venda alkoi narkutella hampaitaan ja kohta se oli ensimmäistä kertaa apaattinen. Sitten ei maistunut enää ruokakaan. Oli minun vuoroni seota ja aloittaa hysteerinen tanssiminen.

Löysäsin liimapintelisidoksia varmuudenvuoksi ja tarkistin samalla, etteivät jalat olleet turvonneet tai tuntuneet lämpimiltä. Suolistoäänet kuuluivat, mutta hieman vaimeampina. Hampaat narskuivat pian tauotta. Lämpö oli ensimmäistä kertaa hieman koholla, 38,5. 

Mietin mitä tässä voi tehdä. Soitanko päivystäjän heti nesteyttämään. Kävelyttää ei voi. Venda sai ensi avuksi kevyen hieronnan. Sitten sille tarjottiin hieman uuden makuista herkkuvettä ja kas, maistui taas - myös ruoka. Pelottavaa toki antaa mahdollisesti ähkyiselle hevoselle heinää, mutta hampaiden narskuttelu ja todella todella rajoitettu heinä yhdistettynä päivän paastoon saivat miettimään vatsahaavan kehittymisen mahdollisuutta. Tilanne onneksi parani, kun heinän määrä hieman lisääntyi.

Just siitä!

Päivä #2 : Lauantai

Tallissa odotti nälkäinen nuori hevonen. Venda oli virkistynyt silmissä ja kakkaa oli tullut kivasti. Ehkä tästä selvitään sittenkin...

Vendan lääkkeiden aika on ensimmäisten päiväheinien korvalla. Koska Metacam oli täysi sota, päätin antaa sen jatkossa pienen puuron seassa. Injektioista en odottanut suurempaa sotaa, mutta väärässä olin. Tätä taisivat siellä Tampereella tarkoittaa erityismaininnallaan: Venda teki lähes kaikki temput, joita se osaa. 

Vaikka me ihmiset suht sujuvasti väistelimme alta pois, pelotti että Vendan jalat eivät pitemmän päälle kestä. Ei liene karsinalevon tarkoitus, että perse lentää ja ollaan leikattujen etujalkojen varassa? Kiinni pitäminenkin osoittautui haasteelliseksi etukavioiden käydessä korkealla. Venda tietää, että se on kerrostalon kokoinen ja osaa valitettavasti hyödyntää myös kokonsa, niin hevosten kuin ihmisten kanssa.

Koska periksi ei anneta, alkoi noin tunnin mittainen väsytystaistelu. Lopulta monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen hevonen antoi periksi. Se ei tehnyt sitä mielellään, mutta lääke saatiin pistettyä. Palkinnoksi leipää, vaikka herkut olikin kielletty. Ja ei, ei kannata ehdottaa huulipuristinta. Siitä se sota vasta tosissaan alkoi.

Neljä päivää jäljellä olevia pistoksia tuntuivat tuossa kohtaa ikuisuudelta. Koska oli lauantai, sunnuntain pistoksista olisi vain selvittävä. Sen jälkeen lääkkeen muuttaminen pillerimuotoon kenties onnistuisi. Vaikka pilleri ei ole yhtä tehokas, on se tehokkaampi kuin antamaton pistos. Bonusta siitä, että kaikki pysyvät ehjinä ja järjissään.

Joukkuelaji: Mä vedän setin haavan päälle ja V tulee tullojen kanssa perässä. Vendallakin oma roolinsa. Kiva, ettei ihan kaikkea tarvitse tehdä itse - ja/tai näillä polvilla.

Vendan lämpö pysytteli koko päivän normaalina. Se oli edelleen hieno uutinen. Jaloissa ei ollut turvottelua, vaikka siteitä joutuikin jatkuvasti säätämään. Siteiden säätämisessä ei juuri muuta hyvää kuin se, että kertyi kokemusta ja alkoi kehittyä tuntumaa. Tuntuma tosin ei korreloitunut paremmin pysyviin sidoksiin. Sääli.

Koska Venda joi oma aloitteisesti ja oli varsin virkeä, uskalsin nostaa sen heinäannosta taas hieman. Samalla, kun juominen automaatista lisääntyi, mehujen juominen vähentyi. Ämpäristä Venda ei ole juonut koko aikana, edes pestäkseen hampaitaan. Mystistä.

- J