Hevosen luutulehdus


Selvisi vihdoin mysteeriepäpuhtauden syy. Tällä kertaa murheenkryynin viittaa ei kanna Vipsu vaan uusin tulokas Viikari. Tuurini, se on pettämätön. Se yksi jalka ja nivel, jota ei vielä oltu kuvattu..

Luutulehdus. Ei mitenkään tavaton "diagnoosi", mutta sellainen joka tehdään usein vasta siinä vaiheessa, kun jalka on jo irti hevosesta ja avattuna tutkimus-/opetus-/mielenkiintotarkoituksessa. Tietoa, sitä ei meinaa löytyä millään.

Möröllä vaivaa hoidetaan nyt Osphosilla, kortisonilla ja ajalla. Mitä ikinä aika tarkoittaakaan.




Tulehdus on vasemman takasen sääriluun alaosassa, joten kortisoni tuupattiin vuohisniveleen. Jos toipumista ei ala tapahtua, vaihtoehdot hupenevat nopeasti. Mutta sitten taas, pihassa seisoo yksi aika iso ihme, ja se on Vipsu.

Puhun diagnoosista lainausmerkeissä siksi, ettei jalkaa ole ainakaan vielä tutkittu skintillä tai magneetilla. Löydös on sen verran selkeä röntgenissä, että asiaa voi pitää käytännössä varmana. Sama löydös on kaikilla niillä, joilla diagnoosi on varmennettu joko avaamalla jalka tai joilta se skintti/magneetti on otettu.

Luutulehdus syntyy usein jonkinlaisen trauman aiheuttamana. Varsoilla se voi syntyä myös hematogeenisesti, pöpö kulkeutuu veren mukana. Diagnoosi vaatii kuvantamistutkimuksia (röntgen, magneettikuva, skintigrafia), toisinaan tueksi otetaan laboratorionäytteitä.

Oireina voi olla, kuten meillä, epämääräistä ontumaa ja epäpuhtautta, mutta myös turvottelua, effuusiota nivelissä, kuume ja tietysti kipu. Toisinaan hevonen lepuuttaa jalkaa erityisen paljon ja välttelee painon siirtoa sille.




Luutulehduksia on käsittääkseni kahdenlaisia. Osteomyeliitissä tulehdus on sekä luussa että luuytimessä, kun taas osteiitti on itse luussa. Joissain yhteyksissä olen nähnyt näitä kutsuttavan kansankielisesti luumädäksi. Näissä yhteyksissä molempia on pidetty ikäänkuin toistensa synonyymeinä.

Yleensä vaikutus on yhdessä luussa, mutta varsoilla saatetaan tavata myös useamman luun yhtäaikaista tulehtumista. Kaikenkaikkiaan luutulehdusta tavataan kaiken ikäisillä hevosilla, mutta nuoremmilla se on yleisempää.

Vanhemmilla hevosilla taustalla on yleensä, kuten mainittu, jonkinlainen trauma, jonka seurauksena pöpöt pääsevät suoraan luuhun. Tällaisia ovat esimerkiksi murtumat ja syvät haavat. Vaurio voi syntyä myös epäsuorasti, esimerkiksi jännetupin tai jänteen limapussin tulehduksien kautta. Toisinaan vanha vamma on saattanut jättää alueen heikoksi. Infektio saattaa päästä luuhun myös esimerkiksi leikkauksen tai muun operaation yhteydessä. Joissain tapauksissa sairastettu kaviokuume voi johtaa luutulehdukseen.

Miten tulehdus on Mörön jalkaan päätynyt, en osaa todellakaan sanoa.

Joidenkin lähteiden mukaan tulehdus on diagnosoitavissa röntgenkuvasta vasta, kun tulehdus on ehtinyt jyllätä kolmisen viikkoa. Sen vuoksi kuvantamisia kannattaa tehdä useampia. Harmittaa, että juuri tuo nivel jäi kuvaamatta aiemmin. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voimme seurata tulehduksenkehittymistä kontrollikuvilla.

Toipumisennuste on sitä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa diagnoosi saadaan ja hoito päästään aloittamaan. Vaikka meillä meni muutama kuukausi diagnoosin saamiseen, Osphoshoito onneksi aloitettiin jo alkuvuodesta. Ikäänkuin varmuuden vuoksi, kun ei oikein tiedetty, missä vika mutta vika.

Luutulehdus ei automaattisesti tarkoita monttutuomiota, mutta se on hankala hoidettava. Raajojen osissa, joihin luutulehdus yleensä iskee, verenkierto on verrattaen vähäistä ja tulehdus hidastaa verenkiertoa entisestään. Tämä taas hankaloittaa tulehduksen hallintaa.

Kun tulehdus jyllää, hevosen keho voi tuottaa fibriiniä, joka on yksi verihyytymän aiheuttaja, sekä seromia. Nämä taas suojelevat tulehdusta hevosen omalta immuunisysteemiltä sekä lääkkeiltä. Ennusteita on siksi vaikea antaa ja jos niitä annetaankin, ne ovat varovaisia.

Tämä on samaan aikaan helpotus ja järkytys. Ensin ajattelin, että kyllä se tästä. Tänään minä vain itken. Ei voi olla totta.

- J


(Lähteet: VetFolio, Stud Farms, The Horse.com)


11 kommenttia

  1. Mun mielestä on hyvä juttu, että saitte diagnoosin, vaikkei se kaikkein toivotuin ollutkaan, mutta silti varmasti parempi asia kuin täydellinen epätietoisuus.

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Diagnoosi on helpotus. Aina. Kaikesta huolimatta.

      Poista
  2. No voi hitto, onneksi syy kuitenkin selvisi, voi hoitaa eikä vaan arpoa!! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on. Nyt vaan toivotaan, että hoito tehoaa.

      Poista
  3. Voi kurjuus! Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus se vasta hirveää on. Onneksi teillä on nyt tieto mitä koitatte hoitaa. Vaan kyllä sitä taas pienen ihmisen mieleen tulee, että mitä kaikkea hevosilla ja eläimillä ylipäätään voi olla, huh. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta tosiaan, mitä kaikkea voikaan olla. Kuinka monen yllättävän "murtuman" tai epämääräisen epäpuhtauden taustalla tällainen vaiva voikaan olla..

      Poista
  4. Hei! Löysin kys. Tekstin etsiessäni tietoa aiheesta. Miten Viikari voinyt, parantuiko tulehdus? Millainen paranemisprosessi oli?
    Vuonohevosellani oli etujalan polvessa luutulehdus joka oli kontrollikuvissa jo paranemaan päin. Kuitenkin liikutuksen (tällä hetkellä käynti/ravi, niin maasta kuin selästä) jälkeen jalka on lömmin kyseisestö kohdasta.... onko tässä toivoa ollenkaan. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Ikävä kuulla!

      Luutulehdus on melko lohduton diagnoosi ja paranemisennuste käyttöön aina varauksellinen. Mietin siis ihan samoja asioita kuin sinäkin =(

      Meillä on ollut hyviä päiviä, mutta nyt ollaan taas pelkällä käynnillä ainakin kaksi kuukautta. Tulehtunut alue on pienentynyt, mutta kipu ei ole vähentynyt eikä ontuma kadonnut.

      Toivottavasti teillä prosessi etenee paremmin!

      Tuoreimmat kuulumiset löytyvät myös täältä > http://vipsunblogi.blogspot.fi/2017/06/jalkapuolet-make-nymanin-opissa.html

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta... paska juttu :(/käyn lukemassa tuon!
      Meille ohjeeksi tuli vain edetä hissukseen. Tänään käyntimaasto, jalka ei ollut lämmin. Osaispa joku sanoa ettö paraneeko vai ei ja mikä on väärin ja mikä oikein...

      Poista
  5. Voihan helvetin perkele. Itsekin etsinyt hiki hatussa tietoa "luumädästä". Meillä taitaa olla se, ja mitä enempi saan tietoa sen synkemmäksi menee. Meillä tullut luuhun menevästä haavasta. Ell tulee huomenissa katsomaan uudestaan, yli kuukausi jo haavaa hoidettu, kun jalka yhtäkkiä turposi valtavasti. Jos ei olekaan luumätä, ei se mitään hyvää ole... Voi jumalauta, mielenterveys näitten elukoitten kanssa menee. Kun joku vaan kertoisi milloin kannattaa luovuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä aika synkkä diagnoosi on. Semmoinen kaiken kertova kristallipallo olis kova! Ihan kirjaimellisesti :) Sillä voisi vaikka sitten heittää jotain..Mutta ihan totta, toivotaan parasta! Tsemppiä!

      Poista