Hevosen luutulehdus

Selvisi vihdoin mysteeriepäpuhtauden syy. Tällä kertaa murheenkryynin viittaa ei kanna Vipsu vaan uusin tulokas Viikari. Tuurini, se on pettämätön. Se yksi jalka ja nivel, jota ei vielä oltu kuvattu..

Luutulehdus. Ei mitenkään tavaton "diagnoosi", mutta sellainen joka tehdään usein vasta siinä vaiheessa, kun jalka on jo irti hevosesta ja avattuna tutkimus-/opetus-/mielenkiintotarkoituksessa. Tietoa, sitä ei meinaa löytyä millään.

Möröllä vaivaa hoidetaan nyt Osphosilla, kortisonilla ja ajalla. Mitä ikinä aika tarkoittaakaan.

Tulehdus on vasemman takasen sääriluun alaosassa, joten kortisoni tuupattiin vuohisniveleen. Jos toipumista ei ala tapahtua, vaihtoehdot hupenevat nopeasti. Mutta sitten taas, pihassa seisoo yksi aika iso ihme, ja se on Vipsu.

Puhun diagnoosista lainausmerkeissä siksi, ettei jalkaa ole ainakaan vielä tutkittu skintillä tai magneetilla. Löydös on sen verran selkeä röntgenissä, että asiaa voi pitää käytännössä varmana. Sama löydös on kaikilla niillä, joilla diagnoosi on varmennettu joko avaamalla jalka tai joilta se skintti/magneetti on otettu.

Luutulehdus syntyy usein jonkinlaisen trauman aiheuttamana. Varsoilla se voi syntyä myös hematogeenisesti, pöpö kulkeutuu veren mukana. Diagnoosi vaatii kuvantamistutkimuksia (röntgen, magneettikuva, skintigrafia), toisinaan tueksi otetaan laboratorionäytteitä.

Oireina voi olla, kuten meillä, epämääräistä ontumaa ja epäpuhtautta, mutta myös turvottelua, effuusiota nivelissä, kuume ja tietysti kipu. Toisinaan hevonen lepuuttaa jalkaa erityisen paljon ja välttelee painon siirtoa sille.

Luutulehduksia on käsittääkseni kahdenlaisia. Osteomyeliitissä tulehdus on sekä luussa että luuytimessä, kun taas osteiitti on itse luussa. Joissain yhteyksissä olen nähnyt näitä kutsuttavan kansankielisesti luumädäksi. Näissä yhteyksissä molempia on pidetty ikäänkuin toistensa synonyymeinä.

Yleensä vaikutus on yhdessä luussa, mutta varsoilla saatetaan tavata myös useamman luun yhtäaikaista tulehtumista. Kaikenkaikkiaan luutulehdusta tavataan kaiken ikäisillä hevosilla, mutta nuoremmilla se on yleisempää.

Vanhemmilla hevosilla taustalla on yleensä, kuten mainittu, jonkinlainen trauma, jonka seurauksena pöpöt pääsevät suoraan luuhun. Tällaisia ovat esimerkiksi murtumat ja syvät haavat. Vaurio voi syntyä myös epäsuorasti, esimerkiksi jännetupin tai jänteen limapussin tulehduksien kautta. Toisinaan vanha vamma on saattanut jättää alueen heikoksi. Infektio saattaa päästä luuhun myös esimerkiksi leikkauksen tai muun operaation yhteydessä. Joissain tapauksissa sairastettu kaviokuume voi johtaa luutulehdukseen.

Miten tulehdus on Mörön jalkaan päätynyt, en osaa todellakaan sanoa.

Joidenkin lähteiden mukaan tulehdus on diagnosoitavissa röntgenkuvasta vasta, kun tulehdus on ehtinyt jyllätä kolmisen viikkoa. Sen vuoksi kuvantamisia kannattaa tehdä useampia. Harmittaa, että juuri tuo nivel jäi kuvaamatta aiemmin. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt voimme seurata tulehduksenkehittymistä kontrollikuvilla.

Toipumisennuste on sitä parempi mitä aikaisemmassa vaiheessa diagnoosi saadaan ja hoito päästään aloittamaan. Vaikka meillä meni muutama kuukausi diagnoosin saamiseen, Osphoshoito onneksi aloitettiin jo alkuvuodesta. Ikäänkuin varmuuden vuoksi, kun ei oikein tiedetty, missä vika mutta vika.

Luutulehdus ei automaattisesti tarkoita monttutuomiota, mutta se on hankala hoidettava. Raajojen osissa, joihin luutulehdus yleensä iskee, verenkierto on verrattaen vähäistä ja tulehdus hidastaa verenkiertoa entisestään. Tämä taas hankaloittaa tulehduksen hallintaa.

Kun tulehdus jyllää, hevosen keho voi tuottaa fibriiniä, joka on yksi verihyytymän aiheuttaja, sekä seromia. Nämä taas suojelevat tulehdusta hevosen omalta immuunisysteemiltä sekä lääkkeiltä. Ennusteita on siksi vaikea antaa ja jos niitä annetaankin, ne ovat varovaisia.

Tämä on samaan aikaan helpotus ja järkytys. Ensin ajattelin, että kyllä se tästä. Tänään minä vain itken. Ei voi olla totta.

- J


(Lähteet: VetFolio, Stud Farms, The Horse.com)