Hevarin heinäverkot - ei hammaslankaa vaikka Vipsu luulee niin

Vipsulla on ikävä taipumus ahmaista isokin kasa heinää kitusiinsa hyvin nopeasti. Tahti on tunti ja neljä kiloa kuivaa heinää.

Jotkut sanoo, että tarpeeksi vaan heinää eteen, ei tunnu ruokintavälit pitkiltä. Niin no, mikä on tarpeeksi? Mikä sitten taas liikaa? Vipsulla on kokeiltu vapaata heinää verkolla ja ilman, aina yhtä huonolla menestyksellä.

Sanotaan, että menee hetki, että ne tajuaa, ettei heinä lopu kesken. Syöminen kuulemma järkeistyy. Jos vuosi ei riitä hetkeksi, pitäisikö kokeilla kaksi? Ja ihmetellä, miten paksu edelleen kävelee. Verkolla tai ilman, en ole vielä onnistunut sovittelemaan Vipsua ja vapaata heinää yhteen.

Miten niin ei voi ahmia verkosta!

Koska käy just noin!

Harvoin tulee tehtyä yhtä hyviä investointeja kuin Hevarin heinäverkot. Nyt ne ovat oivallisesti ratkaisseet päiväheiniin liittyvän ongelman. Monessakin mielessä:

"Vartti ja kilo"-kulutus on historiaa. Päätavoite on saavutettu, aika on vähintään tuplaantunut. Vipsulla kuluu päivä rattoisammin, kun on tekemistä pitempään ja kaiketi vatsakin kiittää.

Verkko on edelleen ehjä, parin viikon käytön jälkeen. Puhdas ihme. Vipsu saa myös tallissa osan heinistä verkossa. On saanut pitkään. Ihan siksi, että tekemistä riittää pitempään.

Ongelmaksi on muodostunut verkkojen kestävyys. Viikossa verkkoon ilmestyy pään mentävä reikä. Parissa viikossa verkosta ei ole juuri mitään jäljellä.

Toiset osaa syödä fiksusti.

Päiväheinien jako on selkiytynyt ja helpottanut. Aiemmin heinät punnittiin pusseihin valmiiksi. Ensimmäisten päiväheinien jaon suoitti yleensä se, joka sattui olemaan sinä aamuna tallivuorossa.

Toisinaan ensimmäisillä heinillä annettiin puolet, toisinaan kaksi kolmasosaa. Noin silmämääräisesti. Repimällä, koska tiukasti pakattu. Loput pussin sisällöstä jäi toisille päiväheinille.

Neuroottiselle hirmu hankala homma. Nyt määrä on vakio ja repimisen vaiva jää hevosille. Toiset päiväheinät mitataan edelleen pusseihin, mutta koska määrä on huomattavasti pienempi, jää änkemisen veivaamisen vaiva minimiin.

Syödä? Jos vain lepuutan turpaani tässä.

Mikään systeemi ei kuitenkaan ole Vipsuvarma. Sama houdini, joka toisinaan vapauttaa itsensä tarhasta rikkomatta ainuttakaan lautaa tai lankaa, on oppinut irrottamaan verkon betonirenkaasta. Niin nätisti, että salvat ovat edelleen kiinni verkossa ja verkko ehjä. Vika lienee lukoissa.

Jokainen verkko on kahdella tällaisella kiinni renkaan pohjassa.

- J