Vipsu vuotaa

Ei pääse edellisestä stressistä yli, kun jo taas uusi katastrofi kolkuttelee ovella. Ja kyllä, nyt tuntuu siltä, että hevoset kuolee käsiin vaikka tekisi mitä.

Huomasin torstaiaamuna, että Vipsulla on emätinvuotoa. Sellainen limainen venyvä pinkihkö räkä. Osin vielä takamuksessa kiinni, osin sotkeutuneena häntään.

Mittasin kuumeen, tarkastin pulssin ja limakalvot. Kuuntelin suolistoäänet, nipistelin ja napastelin. Tutkin tissit. Lämpö oli hieman koholla. 0,2 astetta enemmän kuin yleensä. Muutoin ei mainittavaa.

Hyvällä tuurilla meillä oli viimeinen herpesrokotus sovittuna samalle päivälle, joten soitto lääkärille, josko tämä ehtisi yhden ylimääräisen ultran tehdä. Onneksi onnistui.

Tohtoria odotellessa kaivelin mieleeni, miten raskaus eteni edellisellä kerralla. Silloin Vipsu alkoi lypsää, päivämäärillä 240 ja jotain. Nyt päiviä oli takana 276. Rauhoituin vähän. Ja vain näennäisesti.

Lääkäri tuli tontille mentaliteetilla "aloitetaan ainakin joku lääkitys". Ultrassa ei näkynyt kuitenkaan viitteitä istukkatulehduksesta. Piti kuulemma hengittää. Tulehduksen sijaan ultraa karkuun laukkasi potra varsan alku. Kohdun suu oli tiukasti kiinni, istukan koko sellainen kuin pitikin ja lapsiveden väri toivotunlainen. Usko jo, ei hätää.

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että oireet muuttuisivat tai maidontuotanto käynnistyisi, olisi oltava uudelleen yhteydessä. Meinaatko, että olisin? Ehkä jo ennen sitä. Mitä jos soitan tänään uudelleen. Nimittäin taas vuotoa. En saa henkeä ja sitä rataa.

Vuotoa on vain aamuisin (näinä kaikkina kahtena aamuna). Vipsu on ihan sen näköinen, että on vetänyt sikeää selällään. Mietin, josko sinne värkkiin menisi vaikka purua ja se lima sitten irtoilisi sieltä. Puskisi purua pois. En tiedä. En pysty ajattelemaan. Perse tätä nyt.

- J