Kuolaimet

Vipsulla on ratsastettu jo jonkin aikaa ilman "rautaa suussa" kuolaimia. Tämä siksi, että Vipsu on vastustanut kuolainta ja syyksi on epäilty jotakin suussa. Tähän asti lääkärit eivät ole selitystä suusta löytäneet, mutta se ei vielä sano mitään. Syy voi myös olla psykologinen ja yhtä todellinen. Kipu voi olla muisto joka aiheuttaa stressireaktion eikä Vipsu ehdi huomata, ettei kuolaimella enää rankaista tai pyritä aiheuttamaan kipua. Mutta kuka tietää...

Nivelkuolain

Mamy mokasi oikein huolella viime viikolla. Jenny osti Vipsulle saamiensa suositusten rohkaisemana paksut nivelkuolaimet, suurimmat jotka löysi mutta liian pienet Vipsun suuhun. Jokin hetkellinen mielenhäiriö sai Jennyn vaihtamaan suuhun aiemmin paljon käytössä olleen monipalakuolaimen (waterford). Tätä kuolainta meille aikoinaan suositeltiin, kun silloinen olympiakuolain aiheutti kohtuuttomasti stressiä. Kyseessä on hyvin hyvin pehmeä kuolain. Toisaalta suussa tapahtuu paljon, kun liikkuvia osia on monta...

Waterford eli monipalakuolain

Virhe. Vipsuun latautui negatiivista ja hallitsematonta energiaa. Vipsu kulki pää sivuttain, suu auki ja kielipitkällään kuin pakokauhussa eteen ja sivulle. Hortoilu oli kontrolloimatonta eikä Vipsu kuunnellut enää mitään apuja. Jenny oli selässä pelkkänä pienenä painona ja matkustajana. Vaihto takaisin Hackamoreen ja tilanne rauhoittui. Mutta vahinkoa ehti tapahtua. Vahinko oli henkistä.


Jenny ei silti tyrmää vielä paksun nivelen mahdollisuuksia, mutta epäilee suuresti. Aivan aluksi Vipsua ratsastettiin Olympiakuolaimella. Joku kutsuu niitä jarruiksi - Vipsun kanssa ne ovat lähinnä ohjaustehosteen kiinni hirtto. Vauhtia ja sekoilu lisääntyy sitä mukaa, kun ohjat siirtyy rinkuloissa alaspäin.

Olympiakuolain

Mutta toisaalta, mitä enemmän rautaa suussa, sitä huonompi suhde hevoseen ja vähemmän taitoa. Hackamorekin on kova kuolain, vaikkei rautaa suussa olekkaan. Se vaihdetaan kevyempään vaihtoehtoon heti, kun järkevä sellainen jostain löydetään. Sen jälkeen Hackamoresta tulee meidän maastokuolain.

Hackamore

Pienimuotoisesta katastrofista huolimatta tuossa liikutus kerrassa oli myös mukana paljon hyvää. Kun kävelimme Vipsun kanssa loppukäyntiä (Jenny maastakäsin, jotta selkä saa levätä) Vipsu alkoi tylistyneenä tuuppia Jennyä eteenpäin. Välillä Vipsun pää ilmestyi Jennyn kainalosta. Vipsussa onkin tiettyä vitsikkyyttä, kuten huomasimme myös ennen ratsastamaan lähtöä. Jenny jätti tarhan aidan viereen muovikassin, joka oli täynnä kuivaa leipää. Se kassi löysi melko nopeasti Vipsun suuhun. Jenny yllätti hevosensa tallin kulmalta, muovikassi suun oikealla puolella ja kaksi ruispalaa vasemmalla. Hassu näky. Varsinkin, kun hevonen yritti olla liikkumatta ja hengittämättä, ettei vain jää itseteossa kiinni. Vipsuhan on niin pieni, ettei sitä huomaa..

Päänsärkyä aiheuttaa seuraavaksi Vipsun ajaminen, mitä suuhun silloin? Ideoita otetaan vastaan.