Ihmeessä kehu nyt vähän lisää hienoa suhdettasi hevoseesi. Kehu ja ylistä. Ole varma itsestäsi, ole varma hevosestasi - niin varma, ettet ymmärrä enää varoa tai oikeastaan: Olla järkevä.
Mamy meni tallille tarkoituksenaan ratsastaa Vipsu ennenkuin Mamyn ystävä saapuu marjalastin kanssa paikalle, mutta kuinka ollakaan aikataulu petti jälleen kerran. Jotta Mamy ei olisi päässyt liian helpolla, tallin muita asukkeja tuotiin juuri raveista kotiin. Vipsulle kuljetustrailerin tai -auton näkeminen luo sykkeen päälle, lisää siihen ravikärryt ja tiettyä tunnelmaa, eikä hevonen pysy enää nahoissaan. Vipsun valjastaminen olikin yhtä juhlaa. Jos Vipsu ei malta kipujen takia pysyä aloillaan, kun kavioita putsataan, voinette kuvitella millainen hötkyily karsinassa oli nyt käynnissä.
Mamy veti hyvän alkuhien saattaessaan rasittavaa, mutta rakasta karvaturpaansa ratsastuskuntoon. Muodollinen muutaman sanan vaihto ja nämä kaksi lähtivät marssimaan kenttää kohti. Matkalla Vipsu rauhoittui, tai masentui. Kentälle päästyään yleisössä oli Mamyn marjoja tuova ystävä - hevosihminen hänkin. Kaikki sujui rauhallisesti ja Vipsu oli rento ratsastaa. Mamykin oli rento ja koska kentällä oli portinvartija uskaltautui Mamy ratsastamaan kotiin.
Kun Mamy odotteli portin sulkeutumista Vipsu alkoi hermoilla ja stepata. Se ei vielä huolestuttanut Mamya, koska Mamy luuli tietävänsä, että Vipsu rauhoittuu päästessään liikkeelle. Asfaltti kopisi kiihtyvään tahtiin Vipsun kavioiden alla. Mamy pidätti ja lopulta ilmoitti Vipsulle, että steppaamalla ei kotiin kävellä. Olipa viisasta. Jos ei stepata, loikitaan kotiin, Vipsu ajatteli.
Ensin Vipsu hyppäsi pystyyn, pukitti ja seuraavista vatsan pohjasta kouraisevista tuntemuksista Mamy ei ole varma, millaiset loikat ne aiheutti. Takana autollaan tilannetta seurannut marjakuormalainen totesi: "Siinä oli jalkoja vähän joka suuntaan, kaikki kuitenkin ilmassa." Vipsu on tässä kohtaa siitä kätevä sinkoilija, että sen liikkeet tuntuvat selkään suht hitailta ja tasaisilta, olivat ne sitten mitä tahansa. Putoaminen ei ollut edes lähellä, mutta huolta aiheutti vieressä oleva syvä ryteikkö sekä takana seuraava auto ja tien toistapuolta tallustelevat lapset. (Ennen episodia lapset hihkuivat yhteen ääneen: Ihana heppa, ihana heppa! Sitten tuli hiljaista.)
Jenny teki Vipsulle seinän Nora Jeulosen oppeja mukaillen. Se ei ehkä toiminut ihan niinkuin olisi pitänyt eikä tilannekkaan ollut sille paras mahdollinen, mutta se havahdutti Vipsun ja tilanne laukesi. Vipsu ei rauhoittunut, mutta käveli - joskin reippaasti - viime metrit kotiin ja suvaitsi seistä sen hetken paikallaan, että Mamy pääsi selästä turvallisesti jotensakin järkytyksestä vetelille jaloilleen.
Paniikki purkautui hihittelynä. Mamy oli ylpeä itsestään, että säilytti rauhallisuutensa juuri sen aikaa ja juuri silloin, kun se oli tarpeellista. Mamy oli kuitenkin myös hyvin pettynyt, että antoi tällaisen takaisin taantumuksen tapahtua. Viimeksi näin kävi Vesivehmaalla, ja siitä on jo aikaa, rahaa ja valmennuksia.
On kuitenkin hyvä, että Vipsu muistutti Mamylle olevansa eläin ja omaavansa muutaman satakiloa kyseenalaistavaa omaa tahtoa. Sillä liika varmuus voi kääntyä itseään vastaan.
-J
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja