Aluksi tavoite oli päästä selkään ja istua kyydissä. Sittemmin ollaan pystytty asettamaan tavoite helppoon luokkaan kouluratsastuskisoissa. Tätä tavoitetta ei ole unohdettu, vaikka tilalle tai rinnalle on uusimman kuntoutuskumppanin myötä tullut uusi tavoite, hypätä jälleen esteitä.
 |
| Yksi monista ongelmista: Vinous / kylkilysy |
Maailmani ei kaadu, vaikka nämä tavoitteet eivät koskaan toteutuisi, mutta päämäärä on hyvä olla olemassa. Jos se joskus toteutuu, voi tuntea onnistuneensa. On syy iloita ja syy juhlia. Syy näyttää keskaria niille, jotka ilkeyttään epäilevät. Myös sille, joka peilistä katsoo takaisin.
Unelmat olen kenties aina asettanut aika mataliksi, sillä unelmilla on ollut taipumus toteutua. Ei, että ne olisivat tulleet helposti, mutta niiden saavuttaminen on kuitenkin ollut realistista. Kenties siksi tuntuu, että jotain puuttuu yhä. Toisaalta, saadakseen jotain, joutuu luopumaan jostain muusta. Ei aina, mutta esimerkiksi orvot paviaanivauvat ja oma talli kylmässä Suomessa, ovat kaksi unelmaa kaukana toisistaan.
Siinä, missä unelmat ovat joskus olleet korkealentoisiakin, on tilalle tullut uusia ja jokin vanha unelma on saattanut jo unohtua. Elämä kuljettaa. Tällä hetkellä suurin unelmani on elää mielekästä elämää. Sen eteen joudun vielä tekemään töitä. Pelkään, että olen sen yhden toteutumattoman unelman edessä. Mitä, jos toimintakyky vain jatkaa heikentymistään? Mitä, jos kivut vain pahenevat? Välillä mietin, mitä pahaa edellisessä elämässäni tein, että maksan näin kovaa hintaa? Sitten muistutan itseäni kaikesta siitä, mikä on hyvin.
Näitä mietin nyt, kahden todella rankan kuukauden jälkeen. Rankkaa on ollut muutenkin, mutta nyt puhun nimenomaan siitä, kun jalat ei kanna ja kivut saavaat itkemään ruokakaupassa. Meni jo niin paljon paremmin, miksi taas menee niin huonosti?
Pientä piristystä arkeen tuo uudet ravikärryt. Vihdoinkin FinnTack taipui tekemään jarruttomat jarrukärryt. Aisoihinkin sain pyynnöstä lisää pituutta. Odotukset ovat korkealla. Vielä pitää jaksaa muutama viikko, että kärryt saadaan tontille.
Mitä ratsastusterapiaan tulee, eilen tuntui, etten ole koskaan avotaivutuksesta kuullutkaan. Välillä menee hyvin, tulee onnistumisia ja voidaan kokeilla jotain uutta. Sitten tulee eilinen tai vielä huonompi kerta. Tunti supistuu puoleen ja homma keskittyy perusjumppaan, joka ei aina onnistu sekään. Pitäisi muistaa, kuinka pitkälle on tultu.
Alkutunnista tuntui, että käsillä on sellainen vielä huonompi kerta. Aluksi jumpattiin. Kiertoja askelten rytmissä käsi olkapäällä. Lopputunti tehtiin ympyrällä avoa ja laukannostoja.
Ensin voltti ympyrälle, voltin jälkeen suoristus ja puoli ympyrän mittaa avoa, suoritus, laukannosto ja taas uudelleen. Minulla harjoitus meni jotensakin: Voltti, kiemurtelua, loikka, laukan tapainen, ei ehdi enää volttia, ei onnistu avo vieläkään, kas nyt nousi laukka, ai kramppaa jalka, ei ehdi volttia, kaksi askelta avoa.
Muistinko kertoa, että kaikki tämä tehdään istunnalla ja ohjasavuilla. Kuten terapeuttini sanoi, pystyisit kyllä halutessasi runttaamaan avot läpi, mutta muista, että me ei ratsasteta niin. En ole suoritukseni perusteella enää varma, miten ratsastan. Mutta luulen, että jokin kasaritakauma yrittää nostaa päätään ja epäonnistuu.
Onneksi edellinen kerta oli parempi. Se oli oikeastaan tosi hyvä.
- J
Ei kommentteja