Villa Viba, turhakkeiden talli

Enkä tarkoita nyt hevosia. Tarkoitan sitä loputonta rivistöä hankittuja hyödykkeitä, jotka kerta toisensa jälkeen osoittautuvat parhaassa tapauksessa kauniiksi ajatuksiksi, mutta ontuviksi toteutuksiksi. Joulu-/syntymäpäivälahjoiksi, joita itselleni ostelen.

Luulen, että kaikelle on paikkansa, mutta suosittelisin itselleni jonkinlaista suodinta sen suhteen, mihin ja kuinka paljon rahaa kannattaa tärvätä. Siitäkin huolimatta, että näitä turhakkeita pursuaa nurkista, olen iloinen, että ne tuli hommattua, käytännössä kokeiltua ja sitten kohti seuraavaa seikkailua.

Osa näistä menee luonnollisestikin oppirahoiksi, koska tallilla on takanaan vasta yksi aktiivinen vuosi toimintaa. Enimmäkseen oppirahoja on jouduttu maksamaan heinäkokeilujen kanssa. Mistä löytää se oikea tuottaja, jolla laatu on taattu ja joka ei kuseta joka käänteessä. Kaikenlaista paskaa on tullut pihaan ostettua ja valitettavasti etukäteen maksettua.

Törttöiltyä on tullut niin kentän rakentamisessa kuin kaikissa käytännön toimissa, joita talln rakentamisessa voi vastaan tulla. Osa ei onneksi mene omaan piikkiin, vaikka vituttaakin. Esimerkiksi korvausilman otto ja vesiputki kiinni toisissaan. Fiksua. Onneksi pakkasta on nykyisin vain yksi päivä talvessa. Harmi, että putkella kestää päivän pakkasen jälkeen sulaa kaksi.

No, nämä eivät ole tallimme turhakkeista turhimmat. Heinä, paskakin, on kuitenkin aika peruskamaa talliympäristössä. Putket, ne saattaa jäätyä muillakin. Turhakkeista turhakkeimmat tulevat tässä:

1. Heinäautomaatit: Nämä itse saatanan kätevät kätyrit tuli hankittua ajatuksella suuri helpotus. Hevosten masutkin kiittää, kun ruokintaväli on yölläkin tasainen ja kaikin puolin kohtuullinen.

Todellisuus oli sitten toinen. Hyvinhän se homma lähti käyntiin. Paitsi, että yksi hevonen veti hirvittävät pelkoreaktiot eikä kyennyt enää syömään laisinkaan. Pikku hiljaa pelko levisi parin karsinan kautta koko talliin. Ja kyllä, pääsääntöisesti hevoset oli totutettu automaatteihin.

No siinä kaikkien aikalisien ja lisäkoulutusten kanssa kintuille kusi paitsi iltayövapaat, myös se mahdollisuus, että automaatit maksaisivat itsensä joskus takaisin säästetyissä matkakustannuksissa. Sellaista se elämä on, ihanan kallista.

No, on niistä iloakin silti ollut.

2. Mönkijä: Käytettynä ostettu, mutta koeajossa hyväksi todettu. Traktori löytyy kyllä, mutta esimerkiksi tarhojen siivouksessa, mönkijä on kätevämpi. Siihen sitten vielä kippikärry perään.

Kärry seisoo pihalla, mönkijä huoltamolla. Siellä se lähtee käyntiin, mutta kotipihassa ei inahdakaan. Sellaista peliä se on pitänyt neljä kuukautta viidestä, jotka se omistuksessamme on ollut. Onneksi tuli ostettua se kärrykin.

Sitten viimeisin. Kaikkien turhakkeiden tähän astisin tähti, numero kolme, akkutalikko!

Törmäsin tuohon Saksan ihmeeseen jo pari vuotta sitten hevosmessuilla. Tiesin heti, että vielä jonain päivänä..se päivä koitti pari viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että talikko on tehokas ja sitä käyttämällä säästää kevyesti vähintään kolmanneksen kuiviketta.

Mutta se tärinä. Ja se paino. Nämä kaksi yhdessä ovat näille käsivarsille vähän liikaa. Sinnikkäästi siivoan yhä yhden karsinan, sen sotkuisimman, tällä tärisyttäjällä. Ehkäpä se haba kasvaa vuosien varrella talikon kantavaan kuntoon, karsina kerrallaan.

Joululahjaosastolle voitaisiin laittaa myös nuo ihailua ja kysymysmerkkejä keränneet jarruttomat jarrukärryt. Mutta ne on perhanan hyvät!

Koska joulu ja lähestyvät syntymäpäivät, pistin hankkien myös taidetta seinille. Nämäkään ne eivät hukkaan mene.

Onneksi kaikki kalliitkaan hankinnat eivät ole huteja. Silti seuraava sekopäisyys siintää jo mielessä. Millähän sotkisi paitsi hevosten myös oman mielenterveytensä seuraavaksi? Miten olisi hissisolarium pesupaikalla? Tai jotain muuta yhtä kätevää ja välttämätöntä, mielellään hemmetin kallista. Ihan vaan, että harmittaa sitten varmasti, monelta kantilta ja kunnolla!

- J

Ps. Ainakin meillä on uskottavin tallikissa ikinä!