Nillittäjä nillittää

Paskan jauhamisen ABC:n siivittämänä lähdin miettimään paskan jauhamisen sisarsairauden, kiukuttelun, syvintä olemusta. Kiukuttelun, josta tuntuu tulleen maailman tapa olla ja kommunikoida. Kiukuttelun, jonka vuoksi HT-netti on menettänyt kaiken uskottavuutensa edes etäisesti järkevänä keskustelufoorumina. Sama toistuu monella muullakin foorumilla, oli aihe mikä tahansa. 

Oli aihe mikä tahansa, vika on tallinpitäjän, suvakkinaisten tai aura-/hiekottaja-/tiesuolaajamiesten. Sama toistuu kaupan kassalla ja missä tahansa, missä ihminen kohtaa toisen. Ohikiitävä hetki riittää. Aina ei tarvi edes kohdata, kunhan voi kuvitella toisesta jotain, se riittää.

Tallimaailmassa kiukuttelija vaikuttaisi olevan joko hevostaan täysihoitotallissa pitävä "kaikki kuuluu hintaan"-asiakas tai täysihoitotallia pitävä "itseppähän on uransa valinnut"-yrittäjä. Yrittäjä voi kuulua myös ryhmään "armollisuudessani katselen teitä tontillani". Usein onkin juuri näin ja se on vain tuo edellä mainittu asiakas, joka kutsuu yrittäjää uransa valinneeksi ääliöksi. Toisinaan yrittäjä hokee tuota kaiketi myös itselleen.

Hieman vähemmän näitä "kaikki kuuluu hintaan"-asiakkaita löytyy puolihoitotalleilta tai talleilta, joissa hommat hoidetaan omatoimisesti kimpassa. Mutta vain hieman. Näissä paikoissa asiakas vaikuttaisi monesti olevan tyyppiä "ei minulla ole aikaa". Se on jännä yhtälö, että viedään hevonen talliin, jossa oma työpanos on tärkeä ja vedotaan sitten ajan puutteeseen. Vähän fiksumpi kiireinen vie hevosensa talliin, jossa joku muu tekee kaiken, koska kuuluhan se nyt ainakin hintaan.

Eniten ihmetyttää se kiukutteleva ryhmä, joka valittaa tallin oloja vähintään eläisuojelullisesti kyseenalaisiksi, mutta ei kuitenkaan vaihda tallia. Tälle kyseenalaiselle ihmisryhmälle on vaikea keksiä sopivaa nimeä. Muutoinkin tulee välillä ihmeteltyä, että mitä loputtomalla nillityksellä ajatellaan saavutettavan?

"Kun me kaikki nyt täällä foorumilla huudellaan niin kyllä se tallinpitäjä taipuu." Sama harhainen kuvitelma voidaan kuulla joidenkin tallien käytävillä. Kuvitellaan, että loputtomalla valittamisella saadaan aikaiseksi jotain muutakin kuin kengänkuvio omaan takapuoleen.

Tuttavapiiristä tiedän yhden jos toisenkin valitettavan esimerkin siitä, kun tallilaisista yksi saa pienen porukan sekoamaan. Kaikki on yhtäkkiä huonosti, uhkauksia ja vaatimuksia aletaan esittää. Sitten siinä käykin niin, että se ei ollutkaan tallinpitäjä joka taipui, vaan ne oli asiakkaat, jotka saivat lähteä. Aika monessa tallissa on enää vaan ne omat hevoset tai ei hevosia ollenkaan. En ihmettele sitäkään.

Loputon valittaminen, se harvoin johtaa mihinkään muuhun kuin omaan pahaan oloon, josta se kaiketi myös kumpuaa, joten mitä jos oltaisiin hiljaa, kaikki. Kun ei ole hyvä olla, kannattaa siirtyä asiassa kuin asiassa eteenpäin. Älä tyydy vähempään, kuten Kia Herold blogissaan kirjoitti. Olit kumpi tahansa osapuoli.

Se, että jossakin ei ole hyvä olla, ei tarkoita, että vika on siinä vastapuolessakaan. Aina tarpeet ja tarjonta eivät kohtaa. Jossain tilanteissa kannattaa antaa rakentavaa palautetta, toisissa tiedustella mahdollisuuksia muutoksiin hyvässä hengessä. Kielteinen vastauskin on hyväksyttävä.

Kaikenkaikkiaan vastakkainasettelu ja syyllistäminen, itsensä tai muiden, on valtavaa energiahukkaa.
(Edellä mainittu löytyy myös Kian blogin kommenttiosiosta. Lainatabletti ei entanut kirjoittaa kommenttia omalla tunnuksella, joten anoilin vasten tahtoisesti.)

Tämä tarkastelu tehtiin lähinnä ratsutallien ja semisekatallien katsontakannalta Hooteenetin äkkisilmäisellä otannalla, Kian tekstistä inspiroituneena ja lopulta elävästä elämästä provosoitumalla. Onneksi on ravitallit. Omasta tallista en ole ihan varma, koska olen kaiketi omalla tavallani omanlaiseni.

- J