Harvoin innostun yksittäisestä artikkelista yhtä paljon kuin eilen silmiini osuneesta Horsemail.fi jutusta "Kun intohimo vie elämää". Innostuin, koska aihe on ajankohtainen, koskettava ja samalla vaikea. Osoittaa suurta rohkeutta Salkolalta astua asian kanssa esiin.
"Nimittäin kun kuntoni romahti ja olin työpaikalla kärttyinen sain äkkiä tuta, että koko 30 vuoden uurastaminen tallini ja sen nuorten asiakkaiden eteen unohtui asiakkailtani samantien..
..Oli olemassa vain se yksi, musta hetki elämässäni. Juuri se määritteli arvoni valmentajana ja ihmisenä." Salla Salkola/Margit Ticklén,Horsemail.fi
Asia on läheinen koska se osuu. Se on läheinen, koska olen läheltä nähnyt, miten liekki sammuu. Koska nyky-yhteiskunta on mikä se on ja sosiaalinen media sen välineenä yhtä myrkkyä. Iso käsi artikkelista sekä kirjoittajalle että tarinansa tarjonneelle.
Suosittelen lukemaan artikkelin avoimin mielin, edusti sitten mitä puolta asiassa tahansa. Siinä missä on tärkeää osata sanoa ei, on yhtä tärkeää hyväksyä myös se, että meille joskus sanotaan ei.
- J
Mielenkiintoinen juttu oli tuo. Ja herätti ajatuksia, vaikken valmentaudu taikka valmenna ketään. Samaistin tuota muutamaan muuhun ammattiin...
VastaaPoistaTotta. Sopii moneen asiaan, jopa ihan ihmissuhteisiin.
PoistaHuh. Talliyrittämisestä luopuneena osui kyllä ja rankasti. Vaikka ympyräni olivat paljon pienemmät ja päälle painoi vielä järjetön toimeentulemisen huoli, niin silti koin syvästi ymmärtäväni mistä haastateltava kertoo. Tuntui että annan aina 110 % eikä sekään ole tarpeeksi enkä saisi mistään myöskään ottaa maksua, vaan kaikki pitäisi antaa hyvästä sydämestä, selkänahasta ja halusta olla mieliksi.
VastaaPoistaVähän sama. Meillä on hieno porukka, mutta monesti mietin, asetanko itselleni ja tallilleni itse aivan liian suuret vaatimukset.
Poista